Onnekasta havainnointia syntymäpäivänä
Tänään on syntymäpäiväni. Olen herännyt tähän aamun kahdesti. Ensin mieheni herätyskelloon ja toisen kerran uneen, joka havahdutti rajusti, onneksi havaintoon, että unet työstä, olivat tällä erää vain unia. En ole laskeutunut lomaan, en laisinkaan. Olen mörkövaiheessa, jossa olen liian lihava, liian tyhmä ja jotakuinkin liian ruma. En tee mitään oikein ja pahoitan läheisteni mielen vaatimuksillani ja väsyneellä olemuksellani. Olen riittämätön ja laiska. Tahtoisin upota kirjojen harhaiseen maailmaan ja kadota, koska lienee ei elämälläni ole enää mitään tarkoitusta.
Itsesääliä? Marttyyiutta? Uhritumista? Umpiväsymystä? Aivan loppu? Kaikkia, luulen, kunnes avasin toisen kerran silmäni ja facen. Minua onnitellaan! Älä sinä koskaan väheksy somen voimaa vahvistaa heikentynyt itsetunto ja alas vajonnut itsekunnioitus. Punaiset pallot ilmaisevat, että olen olemassa ja jokainen saatu onnittelu karkoittaa ahdistuksen kauemmas.
Rakastan miestäni, onneksi, sillä menimme vasta viime syksynä naimisiin. Hän on lahja minun vaipuessa mörkövaiheeseeni. Ilahduin ja nauroin katsoessani hänen viimeisintä tuotostaan, jolla ilahduttaa minua ja osoittaa rakkauttaan myös huumorin kautta. Eri hieno synttärikortti mielestäni!
Nyt jo hymyilen, radio pauhaa ja pakkailen laukkuani viikonlopun reissua varten. Serkkutapaaminen, jota edeltää road trip kahden siskoni kanssa. Pikitie on kuuma ja vapaus käsin kosketeltavaa. Kesä, loma, ehkä olenkin elossa ja oma itseni. Edes bonuspoikani hieman nyreä ilme ei heikennä orastavaa tunnetilani nousua. Ymmärrän, että on ärsyttävää kun täti-ihminen komentaa hamapaiden pesulle, nostamaan likaiset alushousut lattialta ja vieläpä petamaan sängyn, ymmärrän totisesti.
Palattuani reissusta saamme olla mieheni kanssa kahden ja ensi viikon saan viettää päivät yksin. Lataan, kuulosteleen ja ajan kanssa karistan loput mörköydestä sadeviemäriin ja sytyn hehkumaan kera kesän.
Tänään olen synttärisankari!