Vaimottelee
Kirjoitan tätä juuri lakatuilla kynsilläni. Istun keittiön pöydän ääressä ja ilmassa leijuu vielä hiven lakan tuoksua, joka haihtuu avonaisesta ikkunasta ja liitää taivaalle hajotakseen tuntemattomaksi. Mieheni lähti pesemään ja vahamaan autoa ja tuo tullessaan kellarista matkalaukun. Pakkamme tarvikkeet yhdeksi yöksi. Yhtenä yönä merellä, muiden risteilijöiden seassa. me olemme mies ja vaimo. Rakastan sanaa vaimo, jonka mieheni usein sanoo. Tuntuu lämpimältä, tuntuu oikealta, tuntuu minulta.
En kykenisi olemaan sellainen vaimo, joka kulkee toisen varjoissa toteuttaen toisen tahtoa, noudattaen toisen mieltä ja unohtaen oman itsen. En kykene olemaan sellainen vaimo, joka kulkee edellä, ohjaa tietä määrittäen sekä suunnan että oikean tavan pukeutua. Vaimona tahdon hemmotella miestäni tekemällä ruokaa, jota syödessään näen hymyn leviävän kasvoille. Tahdon siivota mieheni joutuessa keskeyttämään lomansa työvaatimusten vuoksi. Vaimona tahdon maata sohvalla katsoen urheilua mieheni pestessä vessaa kädessään keltaiset kumihanskat. Tahdon antautua lemmiskelyyn ollessani väsynyt ja vaatia rapsutuksia mieheltä, joka on jo puoliunessa.
Olen ollut vaimo ennenkin. Olen ollut naisystävä, tyttöystävä sekä avovaimo. Olen nainen, äiti, ystävä, sisko sekä työtoveri. Olen sukulainen, tuttava, ex sekä uuseperheen jäsen. Itselleni olen minä, pitkän tien kulkenut, itseni joskus unohtanut ja itseäni suominut vääristä ratkaisutusta ja enemmän niistä ratkaisuista joita olen jättänyt tekemättä. Olen ollut kadoksissa, hukuksissa ja liitänyt hurmoksen ja onnen pilvien yllä jalkojen koskettamatta maata. Olen terapoinut itseäni itse, ystävien avulla ja tukeutunut ammattilaiseen. Olen uskaltanut avata katseeni peilin edessä pitäen näkemästäni.Itsevarma, itsensä tunteva, sopivan älykäs ja harvakseltaan jopa hauska. Mukiin menevä nainen joka kulkee tietään epäröimättä. Kokemukset repussa ja sieltä ne kaivetaan aika ajoin muisteltaviksi, jotta totuus pysyisi mielessä. Luopumista, surua ja pelkoa. Hylätty, alistettu sekä riepoteltu. Rakastettu, himoittu ja haluttu.
Vastatessani tahdon tuohon suureen kysymykseen, luulin olevani tasapainossa ja valmis. Eteenpäin vain elämässä, vaimona, naisena ja minuna, mutta olin väärässä. Onneksi vain osin, mutta väärässä kuitenkin.
Vaimona olen miehelleni rakas, tärkeä ja korvaamaton. Hän tukeutuu minuun, nojaa, nauraa ja itkee. Hän kuuntelee ja tahtoo saada ajatuksensa kuulluksi. Minä olen oppinut olemaan vaiti vaatimuksineni parisuhteessa. olen pulassa, olen uuden edessä. Lempeästi mieheni pakottaa minut heikoksi ajaa nurkkaan, mutta suojellen ja olkapäätään tarjoten. Voi kuinka onkaan monta ulottuvuutta naisena ja vaimona opittavana. Mieheni uskoo minuun, näkee sellaista, mikä minulta on piilossa. Kaivaa kuin myyrä ja jättää rauhaan tarvittaessa. Olen kaunis ja ollessani vaikea olen rakas ja ymmärretty.
En ole ymmärtänyt kuinka paljosta olen ollut sivussa. Olen minulle oikean miehen kanssa, joka ehdottaa leijan lennättämistä keskellä päivää ja hihittää aamiaisella mielikuvituksen tuottamille mielikuville naapurista poraamassa seinää. En ole lainkaan valmis, en edes puolitiessä, mutta onneksi olen uudella matkalla. Tämäkin matka vaati uskallusta, itsen tutkimista ja omien ajatusten pohtimista. Tällä tiellä ei saa olla yksin, ei liian vahva. On uskallettava rakastaa, mutta vielä enemmän on uskallettava antaa toisen rakastaa.
Minua siis vaimottelee ja vaimotteleekin oikein ankarasti ja huolella. Mitä vielä onkaan edessä……
