Jos voisin, niin heti lähtisin
Astuisin epäröimättä junaan. Juna kuljettaisi minut halki tavanomaisen maiseman kohti epätavallista tulevaisuutta. Kulkuvälineenä voisi olla myös lohikäärme, uljas ratsu tai purjelaiva. Olisin sankari tai hyljekisitty, väärin ymmärretty parka, jolla kuitenkin olisi merkittävä osa suuremmassa kuvassa. Ystäviäni olisivat puolituiset, näkymättömät, suuret tai jopa valtavat peikot. Prinsessat eivät maailmassani viihtyisi, eikä Barbiet. Sen sijaan kummajaiset, menninkäiset ja haltijat saisivat istua samaan pöytään ja yhdessä joisimme kupilliset teetä. Jotain yllättävää tapahtuisi ja ainakin jotain pitäisi pelastaa. Suuret vaarat olisivat aina läsnä, mutta yhdessä ystävieni kanssa me selvittäsimme ne ja kaikilla olisi jälleen kaikki hyvin. Kohti auringonlaskua kukaan ei ratsastaisi, sillä nekin haavekuvat kuuluvat toisenlaisiin tarinoihin. Ei mitään somaa. paitsi kummalliset otukset, jotka omaavat salaperäisiä kykyjä ja pelastavat haavoittuneet kyynelillään. Kukaan ei olisi oikeanlainen ulkomuodoltaan eikä kukaan osaisi kaikkia kieliä. Jokaisessa paikassa olisi omat omituisuudet, mutta yhtä kaikki samankaltaiset hyvyyden ominaisuudet tulisivat hädän hetkellä esiin.
Taru Sormusten herrasta, Harry Potter, Pyöreän pöydän ritarit, Aladdin, Liisa Ihmemaassa ja Peter Pan tai viimeisin näkemäni Ihmeotukset ja niiden olinpaikat. Kaikki sellaiset tarinat, joissa ei ole oikeaa elämää nimeksikään toimivat. Ja vaikka haaveilenkin olemattomista maista ja mannuista, niin niissä elävillä on kaikilla inhmillisiä piirteitä, sillä mielikuvitus ei kykene muuta kuvittelemaan. Mielikuvituksellset kukat, maat, talot ja eläimet ovat saavutettavissa, mutta pahuus, suunnaton hyvyys ja tunteet ovat ihmismielen rajoittuneisuudesta johtuen melko pysyviä eri tarinoissa. Hyvä niin, sillä muutoin ne eivät tempaisi mukaansa, sillä ne olisivat ymmärryskyvyn yläpuolella.
Mikä onkaan kiehtovampaa kuin pahan ilmentymät. En varmasti ole ainoa, joka joskus toivoisi pahan voittavan, sillä joku sen olemuksessa herättää myötätuntoa ja ymmärrystä oman sisäisen pahan olemassa olosta. Hyvän puolella on helppo olla tarinoissa, mutta todellisessa elämässä hyvänä onkin vaikea elää. Paha saa aina palkkansa, mutta saduissa ja tarinoissa pahat katuvat syntymäänsä ja katoavat tomuna tai räjähtämällä taivaan tuuliin. Mikäli halutaan jatko-osa, niin häviävät hiipumalla ja julmaa tulevaisuutta vannomalla. Paha on todennäköisesti alunperin ollut hyvä, mutta elämän ja kanssakulkijoiden vaikutuksesta hyvä on painunut pinnan alle ja ehkä lopullisesti kadonnut. Loppuun asti lukija tai katsoja odottaa hyvän tulevan esiin, mutta salaa toivoo näkevänsä jotain niin pahaa, että oma mielikuvitus ei siihen riitä.
Rakastan tarinoita, satuja ja kertomuksia. Ihailen ihmisiä, joiden päässä asuu maailma, jota muut eivät kykene kuvittelemaan. Hyvä ja paha ovat vastakkain. Rakkaus ja viha kulkevat rinnakkain. Tarinoiden maailma kiehtoo meistä jokaista enemmän tai vähemmän. Aikojen alussa tarinat kulkivat suusta suuhun nuotion loimussa ja nykyään niitä katsotaan Netflixistä.
Lapsena halusin vimmalla oppia lukemaan, sillä kukaan ei kyennyt täyttämään haluani upota tarinoihin. Onneksi opin lukemaan ja onneksi meillä on kirjastot. Pakenin itseäni ja ympärärillä olevaa maailmaa kirjoihin. Uppouduin, kuvittelin ja halusin elää jotain muuta kuin todellisuuttani. Kirjat olivat ystäviäni ja ne olivat myös terapeuttejani ja parhaita ymmärtäjiäni. Ilman lukemista ja mielikuvitusta olisin kuihtunut ja kadonnut joutavanpäiväiseen tyhjyyteen ilman toivoa. Myöhemmässä elämässäni, aikuisena, kirjat tarjosivat ja tarjoavat yhä paikan jonne paeta. Rakastan päähäni tulevia kuvia, joita peräjälkeen laitetut kirjaimet luovat. Istun ja ahmin sanoja, joita en kykene ennalta arvaamaan. Luen nykyään paljon myös tositapahtumiin pohjautuvaa ja realistista kerrontaa, mutta nekin vievät minut jonnekin, jossa en ole minä ja minun elämääni ei ole olemassakaan. Olen vain joku, joka elää toisen kirjoittaman. Pakenen mielikuvitusmaailmaan. Tulen sieltä ulos ehjempänä ja lohdutetumpana. Joskus puuskutan kiukusta ja sätin sankaria tyhmässä ratkaisussaan, mutta silloin onkin kirjailija onnistunut asiassaan. Hän on herättänyt tunteita ja jotain itsessäni, josta en joko pidä tai en ole tunnistanut itsessäni olevan. Pidän myös siitä, että kirjasta on saatu luotua elokuvia, jotka siivittävät kuvitelmani uusiin ulottuvuuksiin. Kuvia ja tapahtumia, joita ei voi olla olemassa. Hyvää ja pahaa, eikä tarvitse kertoa kumman puolella on ja kumpaa ymmärtää enemmän.
Rakastan mielikuvitusta. Omaa ja muiden luomia kuvia, mutta jotain sellaista, johon voi uppoutua, elää mukana, paheksua tai täysin rinnoin allekirjoittaa. Joskus tunnen itseni ulkopuoliseksi oikeassa elämässä, sillä pääni sisällä purot virtaavat vastavirtaan ja lennän lohikäärmeen selässä ja taivaalla näkyy kolme kuuta.
