Kuinka jatketaan tauolla ollutta blogia?

Kuvan pehmolelu oli lahja siskoni koiranpennulle. Tätinä voi ostaa järjettömän kokoisen pehmon kymmenviikkoiselle Amokselle. Lelu ei vingu eikä rämise, ja se hieman lohdutti siskoani. Amos on yksi mukava asia, jota viime aikoina on tapahtunut. Haasteellinen puoli hänessä on terävät hampaat ja niiden innokas käyttö. Mutta en tullut kirjoittamaan Amoksesta, tosin en ole varma mistä kirjottaisin. Sormet hakeutuivat näppäimistölle ja mietteet johdattavat johonkin suuntaan.

Olen kirjoittanut pääni sisällä paljon. Enemmän pääni sisällä kuin näkyväksi tullutta. Jostain syystä edelleen ujostelen ilmaisuani ja vaikenen. Sisäinen palo kytee, onneksi. Blogitauko on ollut luontainen. En ole kokenut, että minulla olisi ollut mitään sellaista sanottavaa etteikö sitä joku muu jo olisi ilmaissut. Blogivarasto siis tyhjeni. No, se mikä tyhjenee, saattaa myös täyttyä ellei ole reikää pohjassa. Onko siis ilmennyt jotain ihmeellistä sanottavaa? Tuskin, mutta kirjoittamisen halu nostaa päätään.

En lähde listaamaan yksittäisiä tapahtumia tauon aikana ja niiden vaikutusta elämääni. Jatkan edelleen omien ajatusteni muotoutumista, ja kun teen niistä näkyviä itselleni, en pääse niitä karkuun. Vähän sama kuin painonhallinnan yritys. Tehden sen näkyväksi ravitsemusterapeutille ja läheisille, saan itseni toimimaan paremmin. Ollessani vain oman pääni sisällä, osaan taitavasti puhua itselleni pehmoisia ja saan mustan taittumaan valkoiseksi. Terapioiden, kokemusasiantuntijatöiden, työni ja vapaa-ajan osalta olen voinut parhaiten silloin, kun tuuttaan asiat ulos.

Pääasia on, että voin hyvin. Elämä tarjoaa edelleen yllätyksiä ja vastapainoksi tasaista. Ajan kanssa kirjoitan mistä sattuu ja miltä tuntuu. Tärkeintä oli saada tulppa irti ja palata näppäimistön ääreen. Sormet löytävät kirjaimet tottuneesti. Pidän tunteesta läppärin istuessa sylissäni. Läppäri hieman lämpenee ja jokainen kirjain jota painan, tuntuu päästävän erilaisen äänen. Se on minun ääneni.

Olen iloinen, että olen taas täällä.

Puheenaiheet Oma elämä Hyvä olo Ajattelin tänään

Merkitys

Hei Pimpulainen!

En ole pitkään aikaan kirjoittanut sinulle. Se ei tarkoita unohdusta, onneksi, ja unohduksen pelon olen selättänyt jo aikoja sitten. Muistat varmaan ajan, kun pidin muistostasi kiinni epätoivoisesti. Luulin, että jos unohdan sinut edes hetkeksi, katoat ja eletty elämäsi lakkaisi olemasta. Näin ei ole käynyt ja koen helpotusta, kun ei enää tarvitse muistaa aktiivisesti. Muistan sinut luonnollisesti rakkaudella ja lempeydellä.

Saan lähiaikoina osallistua mielenkiintoisiin juttuihin. Muutamaan väitöskirjatutkimukseen ja surututkimukseen. Aiheina suru, kaltoin kohdeltu lapsi ja opettajan työn segregoituminen ja matalan kynnyksen tuen sijoittumista kouluihin. Lempiaiheitani ja kaikki liittyvät omaan elämääni. Sinusta, tyttäreni sain puhua surututkimuksen yhteydessä. Puhuin myös itsestäni ja veljistäsi. Veljistäsi sen verran, mitä minä havainnoin. Heillä olisi omat näkökulmansa kerrottavan ja se olisi arvokasta tietoa monelle. Jäin pohtimaan yhtä minulle esitettyä kysymystä. Onko sinun kuolemalle löytynyt jokin merkitys.

Miten löytää merkitys lapsen kuolemalle? Miten löytää merkitys kaltoin kohdellun lapsen kokemalle? Miten löytää merkitys väkivallan kokemukselle tai hylkäämisen kokemukselle? Entä sodalle, syövälle tai avioerolle. Pysähdyin miettimään kuolemasi merkitystä ja huomasin olevan tärkeää löytää jotain. Jos eläisit, olisit jo 31- vuotias ja kävisin keskustelua kanssasi, tietysti ihan yleisellä tasolla, koska kumpikaan meistä ei olisi kokenut lapsen kuolemaa. Mutta sinä et elä, joten spekuloin, pohdin ja punnitsen näitä itsekseni. Tiedän, että sinä et loukkaannu. Ajattelen sinun olevan loukkaantumisen ja mielenpahoittamisen yläpuolella.

Ensimmäinen ajatus merkityksestä on hyvin omanapainen. Ainoa kuva merkityksestä on täysin subjtektiivinen, tunnepitoinen ja alkukantainen. Minulta kuoli lapsi. Minä suren. Minä joudun etsimään tavan elää. Minä olen masentunut ja tyhjä. Surun alkuvaiheessa ei ollut merkityksiä, ei sinun kuolemalla eikä minun elämällä. Oli vain kysymyksiä vailla vatstauksia. Oli eläviä, jotka vaativat minulta enemmän kuin olisin pystynyt antamaan. Hiljalleen merkitykseksi kasvoi veljesi ja ajatus, että kunnollinen ihminen ei anna periksi vaan toteuttaa ulkopuolisten ihmisten toiveita olematta liian pitkään vaivaksi surunsa kanssa. Merkitys oli siis ulkopuoliset asettama ja heidän pelkojensa ja tarpeidensa huomioon ottamista. Suurin merkitys oli vielä elävät lapset ja se merkitys ei olekaan ihan vähäinen ja sen sinä ymmärsit varmasti.

Sinun kuolemasi merkitys ajan kanssa. Olen työssäni huomannut, että oman lapsen kuoleman kokemus avartaa ajattelua. Kuoleman kohdannut lapsi, heidän perheensä tai työkaveri ei ole vieras eikä pelottava. Esiin astuu myötätunto ja ymmärrys antaa tilaa ja rauhaa. Oletan, että sinä olet seurannut minua myös työssäni. Alkuun kun puhuin sinusta töissä, tunsin syyllisyyttä ja ajattelin, että näinkö käytän tyttäreni kuolemaa hyväkseni. Näin ei ole. Olen puhunut sinun menettämisestä harkiten ja yrittänyt pohtia onko siitä hyötyä vastapuolelle vai onko kyseessä oman suruni helpottaminen. Mielestäni nämä kaksi asiaa on tärkeä erottaa. Kauneimpia kokemuksia työuralla on ollut erityisnuoret, joiden kautta olen saanut kauniita ja kunnioittavia kohtaamisia kuolemasta puhuttaessa. Nuoret saivat puhua aiheesta, joka puhutteli heitä ja kohdata omat ajatuksensa. Emme pohtineet yksityiskohtia lainkaan vaan puhuimme elämään kuuluvasta asiasta. Kiitos Christina, että olen saanut puhua sinusta ja olet ollut läsnä vaikean asian äärellä.

Sinä olet yksi vaikuttava tekijä siihen, että olen kouluttautunut kokemusasiantuntijaksi. Kokemusasiantuntijuuden myötä olen saanut olla läsnä ihmisten kanssa, joita en muutoin kohtaisi. Kuolemastasi puhuminen on lähentänyt tuntemattomia, antanut toivoa monelle ja lisännyt myötätuntoa ja ymmärrystä. Puhuminen kuolemastasi on merkityksellistä. Puhumien surutyöstä on merkitykselllistä. Suurta merkityksellisyyttä on meidän elävien tunteet ja keinot päästä eteenpäin surusta huolimatta.

Ymmärrys kuolemasta lisää elämän merkitystä. Puhuminen kuolemasta vähentää pelkoja ja ahdistusta. Sinusta puhuminen luo elämällesi suurempaa merkistystä ja sinä olet osana monen ihmisen elämässä ja vaikutat heihin edelleen.

Suurin merkitys on kuitenkin rakkaus niin elämässä kuin kuolemassa.

Rakkaudella äiti

 

 

 

Puheenaiheet Oma elämä Ajattelin tänään Syvällistä