Vaihdevuosien taivalta voi kulkea myös sairaalan kautta.

Oireet hurjistuivat kierukan poistamisen jälkeen ja lopulta päädyin sairaalan päivystykseen saaden kiireellisen lähetteen gynekologiselle osastolle. Tutkittiin, tutkittiin ja tutkittiin. Asennettiin, lääkittiin ja huuhdottiin. Sairaslomaa, lepoa ja lääkitykset. Nyt kaikki on hyvin.

Olen aina ollut melko terve. Kokemukseni sairaaloista ovat liittyneet synnytyksiin, nivelsideleikkaukseen, umpilisäkkeen poistoon sekä nielu-ja kitarisaleikkaukseen. Leikkauksen sijoittuivat 80- luvulle ja synnytykset 90- luvun alkuun. Sen jälkeen olen välillä vähän flunssaillut sekä aika ajoin istunut tiiviimmin vessassa. Olen siis terve.

Kokemusteni myötä sairaalaan meno yöaikaan oli kovan kynnyksen takana. Tunsin itseni huijariksi. Tunnetta vahvisti vastaanotto, jonka myötä löysin itseni istumassa tuolilla ulko-oven vieressä ja mahdollisimman kaukana sairaanhoitajasta. Niin, se korona. Alustavan haastattelun myötä sairaanhoitaja siirtyi lähemmäs ja siirryimme tutkimusvaiheeseen. Varmuuden vuoksi minut sijoitettiin eristyshuoneeseen. Tutkimusten jälkeen laitettiin tiputukseen ja jäin hämärään huoneeseen itsekseni.

Koin helpotusta siitä etten ollut tullut turhaan. Olin valtavan helpottunut, että olin tehnyt oikean ratkaisun. Olisin ollut nolona mikäli olisin vaivannut sairaanhoitoa turhaan ja vielä yöaikaan. En saanut nukuttua vaan ajattelin kaikenlaista. Tunsin tarvetta mennä vessaan, mutta se olisi vaatinut hoitajan kutsumista paikalle. Vietinkin hetken sitä miettien. Ymmärsin miettiessäni, että jokin vanha toimintatapa  sekä syvään juurtuneen menneisyyden äänet ottivat vallan. Älä ole vaivaksi ja älä valita, Koita itse suoriutua. Oletko nyt ihan oikeasti kipeä? Huokailin hämärässä ja tunsin itseni huonoksi. Hoitaja koputti oveen kysyäkseen vointiani ja ilmaisin tarpeeni mennä vessaan, joten sekin asia ratkesi.

Minun kaltaiselleni oli valtava helpotus, että oloihini löytyi selkeät syyt. Lääkärit sekä hoitajat mainitsivat usein, että onpa hyvä että olet täällä. Paine rinnassa helpotti jokaisella sanalla. Olin siis enemmän huolissani aiheuttamastani vaivasta kuin fyysistä oireista. Kaivoin esiin reipasta osaa itsestäni, joka olikin valitettavan valmiina odottamassa. Jouduin kohtamaan menneisyyden tapoja ja menneisyyden ääniä. Tajusin, että en ole joskus aikoinaan saanut olla sairas, sillä se oli merkki heikkoudesta sekä laiskuudesta.

Otin sairaalareissun ja siitä seuranneen sairasloman terapeuttisena ja tarpeellisena kokemuksena. Tulevaisuudessa lääkärit sekä sairaalassa käynnit tulevat todennäköisesti osaksi ikääntyvän ihmisen arkea. Samaan aikaan, kun havaitsen fyysisen oloni kohenevan, myös hengitän helpommin tajutessani oman ajatteluni muutoksen suunnan. Pyrin vaientamaan syyllistävän äänen, joka kuiskailee epäterveitä ajatuksia korvaani. Sanotaan, että suomalainen mies ei mene lääkäriin ennen kuin on pää kainalossa. Ei mene myöskään traumatisoitunut nainen.

Olen valtavan kiitollinen julkiselle sairaanhoidolle. Olen kiitollinen myötätunnosta ja kauniista kohtaamisesta. Sain lohtua. Ilmeisesti olemukseni viestitti suurta hätää ja epämukavaa oloa. Olen myös kiitollinen siitä, että sain apua myös fyysisesti. En olisi kauaa enää pärjännyt omalla tahdonvoimalla sekä reippaudella. Vuotoihin sekä kurjaan oloon ei omilla päätöksillä ollut mitään tehtävissä. Hormonit sekä verenpaineet noudattivat omaa kulkuaan ja ilman pysäytystä olo olisi vain pahentunut. Kiitos siis myös keholleni, joka antoi sen verran periksi, että oli lähdettävä hakemaan apua.

Kiitos miehelleni. Mieheni kuskasi minua edestakaisin riippumatta vuorokauden ajasta. Huomasin useasti kiitteleväni häntä ja vakuuttelevani, että on ihan oikea hätä ja etten minä tahallani ole hankala. Kiitos miehelleni, että hän osin jo ymmärtää taustaani ja osasi asetella sanansa kauniisti, myötätuntoisesti ja kannustavasti. Miehelläni oli hoidettavana samaan aikaan etätyönsä ja omien läheistensä murheita. Silti hän kiivastumatta ja ärsyyntymättä hoivasi ja helli. Hän ilmaisi oman huolensa voinnistani vasta sitten, kun olin jo selvästi voiton puolella. Hän siis hillitsi omia tunteitaan minun vuokseni jättääkseen minulle mahdollisuuden keskittyä omaan olooni. Hieno piirre ihmisessä.

Kävelin toissapäivänä kolme kilometriä. Nuo kilometrit tuntuivat hyviltä fyysisesti, mutta vaikuttivat mieleeni enemmän kuin moni voi ajatellakaan. Olen kiitollinen, että minulla oli tämä kokemus. Kokemus, joka sysäsi ajattelua toiseen suuntaan. Kokemus, joka toi valtavan fyysisen muutoksen. Tunnen itseni nyt ihan toiseksi ihmiseksi ja mietinkin kuinka kauan kehoni onkaan ollut sekaisin.

Hyvä tästä tulee. Kiitos, kun kuuntelit.