Silmälasit Tansaniaan
Optikko katseli tyytyväinen katse silmissään valintaani. Uudet lasit. Sangat kantavat oikeassa valossa kimaltelevia lasihelmiä, tuntuivat oudoilta, mutta silti tein itselleni epätyypillisen valinnan.
Vuosia lasit täyttivät tehtävänsä. Niiden edeltäjät astuivat somasti sivuun ja antoivat tilan uusille, ehkä jopa huokaisten helpotuksesta vastuun siirtymisestä seuraajille. Lasien kautta olen nähnyt paljon. Iloa, surua, onnistumisia ja tapahtumia, jotka mieluiten unohtaisin. Joskus rillit ovat olleet huurussa tai täysin rasvtahroilla lähmittyinä. Yksiäkään en ole kadottanut enkä hajottanut. Ensimmäiset sain 11 vuotiaana häpesin, piilottelin ja tihrutin päänsäryn uhallakin taululle ilman niitä. Pyydän sen aikaisilta laseilta anteeksi. Nykyään lasit ovat osa persoonaani ja osa ulkonäköäni. Suorastaan ystävät, jotka koko valveillaoloajan viihtyvät silmilläni. Kosketan niitä usein, korjaan niiden asentoa, höngin niitä huuruun, jotta voisin puhdistaa niitä likaisella paidanahelmalla. Optikolle en tätä puhdistusmetodia paljasta, mutta luulen hänen arvaavan.
Yhdet lasit kasvoivat mukana lapsesta nuoreksi. Seuraavat kuljettivat núoren naisen elämään ja pysyivät mukana tilanteiden vaihtelusta huolimatta. Lasit ovat olleet mukana lasten syntymissä, ensimmäisessa avioliitossa. töissä, ystävien tapaamisissa, avioerossa ja lopulta niiden lävitse katselin lapseni laskemista haudan lepoon. Kuvan lasit tulivat valituiksi kuusi vuotta sitten. Sen aikainen parisuhde oli päätöstä odottava ja itsenäisesti eletty elämä nurkan takana. Ilmankos tarvitsin vähän blingblingiä. Lasit saattelivat yksinäisiin kävelyihin, joiden avulla opin pitämään itsestäni ja olivat osallisina treffimarkinoilla, osaa tavatuista ihastelivat ja osaa kauhistelivat. Lasien käyttöaikana minusta tuli varmempi, avoimempi ja jopa rohkeampi. Näiden lasien kanssa löysin mieheni, uskalsin muuttaa paikkakuntaa, tulla osaksi uusperhettä ja sanoin lopulta myös tahdon. Näiden lasien kanssa uskalsin tarrata onneen epäröimättä.
Nenälläni katsomaan auttavat nyt uudet lasit. Vanhat laitoin kaappiin, pimeään tilaan, varalle, mutta lopulta ehkä vain unohdetuiksi kapineiksi. Iltalehden sivuja kännykällä selatessani näin Specsaversin ilmoituksen. Ilmoituksessa kysyttiin, että tahdotko lahjoittaa lasisi Tansaniaan vietäviksi. Kyllä tahdoin. Kirjoitin lasieni puolesta hakemuksen, sillä ilmoituksessa luvattiin, että kolmet lasit valittaisiin erityiskuljetukseen. Toimittaja Malla Murtomäki veisi lasit henkilökohtaisesti perille ja lasien tarinaa seurattaisiin alusta loppuun. Minun lasini tulivat valituiksi.
Tänään laitan ne postiin ja matka alkaa. Ensimmäien etappi on Iltalehden toimitus, jonka jälkeen 3. joulukuuta ne siirtyvät Mallan kanssa lentokoneeseen ja liitävät Tansaniaan. Tansaniassa laseille etsitään sopiva ihminen ja toivon hartaasti, että niiden avulla jonkun elämä muuttuu näkeväksi ja uusia mahdollisuuksia tuoviksi.
Tuntuu lämpimän hyvältä. Lasithan ne vain ovat, mutta minulle jotain enemmän. Ne ovat mahdollistaneet minulle paljon ja nyt ne saavat mahdollistaa jollekin toiselle ehkä tavoittamaan unelmiansa.
Kerron kuinka tarina etenee…….