Sinulle esikoiseni

Sinun kanssasi olen oppinut olemaan äiti. Sinä olet minun harjoituskappaleeni. Sinun ollessa vielä pavun kokoinen uiskentelija kohtuni valtameressä, kuvittelin sinulle kasvot. Kuvittelin ja sisäisin siveltimin maalailin piirteistäsi, sävytin silmiesi värejä ja piirtelinpä pienet sormetkin. Kasvaessasi tunsin kehosi liikkeet, suoraan sydämen alla, turvassa ja valtameri alkoi käydä ahtaaksi. Venyttelit ja puskit ja lopulta raivasit tiesi ulos. 

 

Kaikki kuvitelmani olivat kovin harhaan menneitä. En ollut kyennyt kuvittelemaan täydellisyyttä, minä vajaavainen nuori äiti. Tutkin kasvojasi. Sivelin sormien päillä otsaasi, hieman häiriten untasi. Päästessäni tutkimusmatkalla sormiesi kohdalle, sinä tartuit kiinni. Et päästänyt irti ja siinä hetkessä sydämeni pakahtui ja itkin ensimmäisen äidin itkuni. Se ei jäänyt viimeiseksi, mutta ensimmäisenä se oli puhdas ja viaton. Ulos tullessaan itkukin ihmetteli uutta tunnetta. Sydän täynnä ennen tuntemattomia tunteita, itku silmissä ja pieni käsi sormeni ympärillä. Katosi maailma, ei haitannut helle eikä tikattu alapää. Siinä siinä olit vierelläni ja rintani paisuivat maidosta. Heruin ravintoa ja rakkautta. 

 

En malttanut odottaa hymyäsi. Myös sen yritin kuvitella ja voit arvata, että epäonnistuin siinäkin. Katse joka kohdistuu omiin silmiin nähden vain minut ja samaan aikaan ylöspäin kaartuvat huulet, tuloksena hymy. Maailman kaunein ja vain minulle tuotettu. Olin sinun elämäsi keskipiste, ainoa maailmassa. Muut ihmiset vain oheiskulkijoita, kummallisia naamoja näkökentässä. Ja minun tullessa silmiesi eteen, esiin tuli hymy. Ajan kuluessa tuo hymy kuului muillekin. Samoin sanasi, mutta minä sain sen ensimmäisen. Nyt noista ajoista on jo kauan, joten hälvennyt on tarkka kuvamuisto. Onneksi sydän muistaa ja se muistuttaa aina nähdessäni pienen vauvan ja hänen äitinsä omaan maailmaansa kadonneina. Se on taikamaailma, johon muilla ei ole pääsyä. Se on täynnä keijupölyä ja temmeltäviä peikkoja, auringon pehmeitä säteitä ja myrskyäviä meriä. Sadut tulevat todeksi, mutta kaikissa on aina onnellinen loppu. Sinä olet niissä sankari ja minä viisas neuvonantaja, erehtymätön ja aina kannustava. 

 

Mutta maailma on totta, Niin totta, että unohtuvat välillä sadut ja kaukana tuntuvat olevan onnelliset loput. Arkea, putoavia hampaita ja oksennettuja lakanoita. Vesirokko ja tulehtuneet korvat. Pieni parkuva poika ja oma tahto. Kasvun edetessä en enää ollut sinun maailmasi keskipiste. Välillä olin lienee ärysttävä piste, jonka olisi voinut kumittaa pois paperilta ja piirtää päälle uutta maailmaa, sinun näköistäsi ilman minun rajoitteita. Ja kyllä sinä lapsen maalasitkin, piirsit ja hahmottelit. Melkoisen taideteoksen, sinun näköisesi elämän. Erilainen kuin kuvittelin. Yllätit minut monesti. Äimistyneenä yritin nikotella omia näkemyksiäni, ujuttaa niitä sinun ajatusmaailmaasi. Otitkin jotain mukaasi, mutta vain sen osan, jonka koit sinulle sopivan. 

 

Onneksi en tiedä kaikkea kokemaasi.Tiedätkö, että äidin sydän ei ehkä kestäisi kaikkea mistä olet tuntenut surua, pelkoa tai epätoivoa. Toivon, että olen ollut riittävä silloin kun olet minua tarvinnut. Toisaalta tiedän, että en ole siihen kyennyt, koska ei ole olemassa sellaista ihmistä joka olisi kaikki voipa, ei edes äiti. Vaikka viisauksia täynnä olevat aforismit ja mietelauseet niin väittävätkin. Joka kerta koen piston sydämessäni sellaisen nähdessäni. Kauniita sanoja, täynnä ikuisia lupauksia ja tekoja. Minä olen kuitenkin vain ihminen. Omaan huonot puoleni, mutta yritän niitä piilotella seurassasi. Yritän skarpata ja olla viisas vanhempi, jolla on vastaus kaikken ja kaikki maailman voimat olla aina tukenasi. Mutta tiedän sen, että sinä näet hassut yritykseni ja tiedät minun olevan vain äiti, joka on erehtyväinen ja välillä täysin väärässä. 

 

Olet nyt aikuinen. Teet omia valintojasi ja en tiedä niistä kaikkea, eikä minun tarvitsekaan. Teet omat virheesi, mutta onnistut monessa, opit ja kehityt. Olet kaunis, minun silmissäni aina. Hymysi saa edelleen aikaan liikahduksen sydämessä. Itku edelleen herkässä. Pidän siitä kun nähdessämme halaamme ja katoan kainaaloosi. Joudun katsomaan sinua ylöspäin, mutta teen sen mielelläni, olethan viisas ja sydämesi on kultainen. Olen kuitenkin äitisi, joten varaudu siihen, että jankutan, kyselen ja neuvon. Soitan silloin kun et toivoisi ja pyydän kylään vaikket jaksaisi. Mietin useinkin, että oletkohan syönyt ja tiedäthän, että on jo melkein talvi. joten muista pitkät kalsarit.

 

Rakkaudella äitisi.