Sinut minä tarvitsen

Meitä kehoitetaan uurastamaan, tavoittelemaan unelmiamme ja tekemään töitä niiden eteen. Tutustu itseesi ja rakasta itseäsi. Ole hiljaa yksinäisyydessä ja kuuntele mitä sisimpäsi sinulle kertoo. Kun kuulet sen, niin älä anna periksi muiden odotuksille, vaan ota se mikä on sinulle tarkoitettu. Tämä on sinun ainutkertainen elämäsi, joten älä seisahdu. Seisahdu kuitenkin hetkeksi. jotta tajuaisit missä kuljet, mitä tavoittelet ja ketä varten. Itseäsi, sillä kukaan muu ei etuasi aja, ei ajattele eikä näe, kuten sinä, suuressa viisaudessasi ja itsetuntemuksessasi. 

Jos onkin niin, että ilman toista et tunne itseäsi? Ilman kosketusta, sanallista ja sanantonta ilmaisua, et hahmota kuka olet. Luulet vain tietäväsi. Luulet vain ymmärtäväsi, ainoana maailmassa, mikä on sinun etusi ja sinun parhaaksesi. 

Ilman peiliä pukiessa, voit vain arvailla kuinka pukusi istuu ja kuinka hiuksesi asettuvat. Ripsivärin tasaisuus tarkistetaan, mielellään luonnonvalossa, peilin ääressä ja sitä voi tarvittaessa lisätä tai poistaa. Peilin kuitenkin tarvitset. 

Minä olen tarvinnut peilikseni toisen ihmisen. Yksinäisyydessäni pohdin, mietin ja väännän ajatukseni mutkalle, suoristan ne vain vääntääkseni ne uudelle mutkalle. Mutkien kohdalla en tajua suunnata pohdintojani uusille urille, vaan palaan entiseen. Istun television ääressä, syön jäätelö suoraan purkista, ja katson ihmissuhdeohjelmaa. Huutelen ääneen ohjeita ja paheksun ihmisten tekemiä valintoja. Tyhmiä, ahtaasti ajattelevia tuumaan ja vaihdan kanavaa. Seuraava kanava ei tuota parempaa tulosta ja ihmettelen kuinka näköalattomia ovatkaan muut ihmiset, minä yksinäisessä ylhäisyydessäni tiedän paremmin, joten istun yksin.

Yksin on hiljaista istua. Yksin ajatukset kulkevat totuttua rataa, muuttumatta ja tuottamalla saman tuloksen. Me, jotka kaipaamme muutosta, uusia tuulia, emme saavuta niitä, vaikka vimmatusti väitämme juuri niin tekevämme. Todistamme maailmalle suurta viisauttamme ja rohkeuttamme ajatella toisin ja olla edelläkävijöitä ahdasmielisessä maailmassa. Höpön löpön. Ihmistä minä tarvitsin peilikseni. Ihmisen minä tarvitsin kuulijakseni, ymmärtäjäkseni ja vastaanväittäjäkseni. Kun opin kuulemaan, näkemään toisen lailla, ymmärsin hiljalleen itseäni. Ihmistä minä siihen tarvitsin, enkä vain yhtä, en kahta. Tarvitsin lauman, perheen, ystäviä, työtovereita, ammattiauttajan ja muutaman randomin vastaantulijan. 

Rakkaudesta minä ainakin tiedän paljon, lähes kaiken, ilman muiden apua. Olen seurustellut, deittaillut, ollut naimisissa sekä sinkku. Olen seurannut muiden rakkauksia ja ihastuksia ja antanut asiantuntevia neuvoja. Olen lukenut kirjallisuutta, selannut lehtiä ja katsonut romanttisia komedioita. Olen ollut helppo nakki, varma nakki ja vaikeasti tavoiteltava. Olen ollut kuin sipuli, joka miehen on täytynyt kuoria päästäkseen sisimpääni. Miehen on ollut nähtävä vaivaa, koska olenhan ainutlaatuinen, itsellinen ja itseä arvostava ja rakastava nainen. On ollut suhteita, joissa olen tehnyt kaikkeni, uhrautunut, laittanut oman tahtoni sivuun ja palvonut. Olen deittaillut kepeäsi, silleen aikuisen naisen tavoin, joka ei ole riippuvainen miehestä eikä rakkaudesta. Olen laihduttanut, sheivannut ja antanut karvojen kasvaa. Silti en tiennyt juuri  mitään rakkaudesta, en itsestäni enkä parisuhteesta. 

Onneksi uskalsin kohdata sinut. Se on pelottavampaa kuin itsensä kohtaaminen. Olenhan itselleni tuttu, omat tapani ja kaavani kasvattanut ja niihin tottunut. Olen luonut omat mielikuvani rakkaudesta, elämästä ja itsestäni. Olen toivonut ihmistä, joka asettuu haaveideni mittaiseksi rinnalla kulkijaksi. Sinä tulit ja näytit kuinka väärässä olenkaan ollut. 

Sinä olet opettanut minulle kuka minä olen. Sinun kosketuksesi on hyväksynyt sen, mitä minä olen inhonnut. pitänyt vääränä ja sopimattomana. Sinun huulesi tuottavat sanoja ja suudelmia, jotka sekaisin mennessään saavat minut liikuttumaan. Sinun läsnäolosi saa minut hengittämään syvempään ja päästämään uloshengityksen mukaan jotain, jonka olemassa oloa en ole ymmärtänyt. Päästän vapaaksi turhat unelmat, turhat käsitykset itsestä ja turhat pelot, jotka sitovat ajatukset kulkemaan vain yhtä rataa. Hengitän sisään tuoksuasi, sinun tunteitasi ja annan niiden täyttää aistini ja ajatukseni. Otan vastaan lempeytesi. Se saa minut olemaan hiljaa, täysin sanattomaksi. Sanojen sijaan ilmaantuvat kyyneleet, jotka sinä pyyhit sanomatta sanakaan. Lempeytesi ansiosta minä pehmenen. Pehmenen, otan vastaan ja kykenen antamaan. 

Sinut minä tarvitsin, jotta ymmärtäisin itseäni. Minä tarvitsin sinun lempeytesi, jotta kykenisin rakastamaan. Sinä olet peilini. En aina pidä siitä miltä kuvani näyttää, mutta sinä muutat ajatusteni ratoja. Sinut minä tarvitsin, jotta olisin parempi ihminen. Yksin en olisi koskaan se, mitä sinä nyt rakastat. 

Sinut minä tarvitsen.

Sinut minä haluan.

Sinua minä rakastan. 

Ja siksi voin olla minä.