Suklaa…..

Vain sinä ja minä,
pimeässä kahden, sinä suussani sulaen,
hiljaa nielusta alas valuen.
Suljen silmät, nuolen sormet,
ihanan tahmeat, sinulle maistuvat.

Vaivun nirvanaan, 
joka surussakin lohduttaa.
Oi, suklaa, sinä kertakaikkiaan,
saat arjen juhlalta tuntumaan.

Ja vaik nautin sinusta muilta salaa,
et suutu,
Vain me kaksi maailmassa,
ei multa mitään puutu,
ei sillä hetkellä,
kun viivyttelet mun kielellä.

Vielä hetken kuluttua,
kun makusi on muisto vain,
hymyilen, hymisen,
tyytyväisyyttäni kehräillen.

Vain me kaksi, sinä ja minä
ymmärrämme nämä hetket ja siksi pysymme ystävinä.