
Välillä vaan…
Huomatessani kaipaavani pientä ja hiljaista asumusta Pohjois-Karjalasta tai vaihtoehtoisesti saarelta, niin tiedän olevani väsynyt. Oikeastaan ei ainoastaan väsynyt vaan myös täynnä ihmisiä. Syksy on ollut täynnä ihmisiä, ihmisiä ja ihmisiä. Huomaan ärsyyntyväni sanoista, teoista, sanomatta jättämisistä, kasvojen ilmeistä ja ihan vaan ihmisistä. Elän ajanjaksoa, jolloin en pidä ihmisistä, melkein voisin sanoa, että vihaan ihmisiä. Ihmiset […]