Tahdon sanoa tahdon
Katselen sormusta vasemmassa nimettömässäni ja tutustun sen tuomaan tunteeseen. Se tuntuu oudolta. Ehkä se ihmettelee miksi se on siihen asetettu kultasepänliikkeen esittelyalustalta. Tiedä kuinka kauan se on ollut esillä, kenenkään sitä valitsematta. Kenties se jo pohti, ettei kelpaa kellekään ja sen ollessa kokeilevasti kädessäni se toivoi kovasti tulevansa valituksi. Valinnan syy ei ollut sille tärkeä, mutta tahtoi tulla tärkeäksi, ei sellaiseksi, joka laitetaan rasiaan ja sitten kaappiin. Se oli kuullut, että vasen nimetön sijoituspaikkana on erityisen tärkeä. Sormus henkäisi hurmaantuneena, kun se huomasi, että juuri siihen tärkeään sormeen sitä sovitettiin. Kultasepän katse luupin lävitse ja terävä kaiverrusväline varmistivat sormukselle sen onnistumisen. Se oli ihka oikea kihlasormus.
Nyt tuo onnekas sormus on koristanut sormeani jo kaksi päivää. Kaksi päivää olen ollut kihloissa. Tunne, jonka jo yksin sana aiheuttaa, on häkellyttävä. Sydän syrjällään hiplailen sormusta ja hoen itselleni tämän olevan totta. En ole tästä suuremmin haaveillut vaan pitänyt ehkä mahdollisena, kuitenkin epätodennäköisenä, suurena ehkänä. Puhumattakaan avioliitosta, joka kuulemaa seuraa luonnollisena osana kihlausta. Naurattaa. Tuntuu ihan hassulta. Elokuvat, joissa nainen joka on riutunut lävitse erilaisten suhteiden ja joka vihdoin löytää prinssinsä, ovat olleet lähinnä haavekuvia ja ehkä hieman humoristisiakin. Höpön löpöä ja turhaa romanttista haihattelua. Pieni ääni, syvällä sopukoissa on kuitenkin ylläpitänyt yksinäistä mielenilmaisuaan, rauhanomaisesti tietenkin. Se riemuitsi, ehkä enemmän kuin valittu sormus, tiedosta kihlauksesta. Pieni ääni voimisti ääntään ja röyhisti rintaansa ja lällättäeli oikein sydämensä kyllyydestä kyyniselle ja pessimistisille äänelle. Voittajan on helppo hymyillä.
Tässä suhteessani olen ollut rauhallinen koko ajan. Olen tiennyt tämän olevan oikea. En epäröinyt muuttaa, enkä epäröinyt kihlautua. Eteneminen on ollut kohtuu nopeaa, mutta olenpa ollut suhteessa, jossa ei viidessä vuodessa tullut jätettyä vessaan edes hammasharjaa, joten ei tuota kummoista tulosta hidastelukaan. Toisaalta, näin jälkikäteen katsoessa, ei tuo suhde olisi täyttänyt kummankaan meistä syvimpiä haaveita, joten sopuero ja ystävälliset välit ovat hyvä tulos. On sanottu, että kyllä sen tietää, kun oikea osuu kohdalla ja nyt on sanottava, että näin se juuri on. Sisällä rauha, perhoset vatsassa, mukana järki ja sopivasti vaaleanpunaista. Olen päättänyt vakaasti söpöillä koko rahan edestä. Tiedän, että kaiken voi menettää hetkessä, joten miksi hukata yhtäkään. Liian arvokasta on haaskata lemmen lurituksia, helliä kosketuksia ja katsetta, jonka näkee heti herättyään.
Kummallisen ihana on mies, jota rakastan ja joka ihanan ujon, mutta kuitenkin mahtavan päätäväisesti, on vienyt tarinaamme eteen päin. Hän on ollut tämän rakkaustarinan ohjaaja ja pääkäsikirjoittaja. Itse olen lähinnä seurannut, hieman oikolukenut ja muutaman ehdotuksen antanut. Minä, oman elämäni pääosanesittäjä, itsenäinen ja hyvän itsetunnon omaava aikuinen nainen. Jep. Sormusostoksilla huomaan katselevani kohti varpaita ja olen kiitollinen ammattitaitoisesta myyjästä, joka on nähnyt punastelevia morsiamia ennenkin ja ohjaa tilannetta lämmöllä. Minä, edelleen ihan älyllinen olento, katselen taasen minne sattuu, kun sormus pitää pujottaa sormeen. Huokaisen samalla pikkuisen ja sisällä sydänalassa tuntuu pieni lemmenlepatus.
Tahdon uskoa rakkauteen ja tiedän sen täydentävän elämääni. Luovan siihen turvaa ja sisältöä. Minulla on mies, joka tuntee heikkouteni ja pitää minusta silti. Hän näkee myös pinnan alle eikä anna minun sukeltaa liian syvälle sisimpääni. Tahdonpa paijata miestäni hänen ollessa erityisen reipas tai sitten tosi kipeä. Haluan saada hymyn hänen kasvoilleen hänen tahtoessa murjottaa.
Minä olen kihloissa, koska tahdon sanoa tahdon.