Tänä keväänä

Tänä keväänä olen ollut sinnikäs kuin kylmästä maasta esiin puskeva sinivuokko. Jalat vielä kylmässä ja routaisessa maassa, mutta pää kurkottaa kohden valoa ja pienen pientä, juuri ja juuri aistittavissa olevaa lämpöä. 

Kevät paljastaa pölyn, harmaan maan, likaiset ikkunat ja värittömän ihon. Kevät paljastaa kaiken sen, mikä on rauhassa saanut levätä pimeydessä ja kynttilän valossa. Lisääntyvä valon määrä saattaa ahdistaa ja saattaa saada olon tuntumaan siltä, että tulisi tehdä jotain kovasti ja vähintään olisi pirskahdeltavaa elämän iloa. 

Vaan eipä ole ollut hullumpi tämä kevät. Uudesti syntymisen aikaa, jos ei nyt ihan fyysisesti, niin ainakin ajatustasolla. Ajatustasolla koen, että kevät jälleen uusi alku loputtoman monelle ajatukselle ja mieleissäni viihtyville lupauksille tehdä jotain jollekin. Minulle kevät on uuden vuoden alku, joten siksi lienee inhoan uudenvuoden lupauksia ja tammikuussa aloitettua kuntokuuria, joka helmikuussa on muisto vain. 

Kevät ahdistaa, mutta ahdistuksen kautta puskee toivo. Kevät saa kaiken näyttämään armottomasti liat ja epäkohdat, mutta samaan aikaan saa kuvittelemaan värejä, jotka ovat kohta ihan totta. Kevät todentaa, että keho on edelleen vanhenenva ja kaapissa lojuvat muutaman vuoden vanhat keväthousut eivät mahdu jalkaan tänäkään keväänä. Toisaalta lähikaupassa oli ihanan väriset housut ja ihan oikeassa koossa, joten….Kevät haisee, mutta hajun jälkeen tuleekin esiin mitä ihanimmat tuoksut. 

Keväällä on äitienpäivä, josta en pidä, mutta tänä vuonna ohitan sen jollain tavoin. Keväällä sinivuokot kukkivat tyttäreni haudalla, mutta nykyään odotan niitä, sillä ne tuovat lohtua. Keväällä olen mielestäni huono ihminen, sillä olen ammentanut tyhjiin sosiaalisuuden akkuni. Hetken levättyäni sosiaalinen akkuni latautuu ja sille käy kuten keväälle käy, se etenee vääjämättä ja puhkeaa kukkaan. 

Kevät on minun uuden vuoden alkuni. Käyn lävitse äitiyttä, ystävyyttä, työtäni. parisuhdettani ja muita ihmissuhteitani. Kevät on siitä hienoa aikaa, että se on uusi alku ja täynnä lupauksia. 

Ihailen sinivuokkoja, valkovuokkoja ja sitkeitä leskenlehti. Ihailen pölyäviä maanteitä ja peltoja. Katselen taivaalle katsellen muuttolintuja. Ihastelen sänkipellolla kävelevää kettua ja jäistä vapaana virtaavaa jokea. 

Ihana kevät, joka muistuttaa että kaikki keskeneräinen on joku päivä valmista, niin tai sitten ei, mutta onko sillä väliä, koska edessä on kesä.