Tarvehumala

Kutsun sitä tarvehumalaksi, aiemmin kutsuin sitä tarvekänniksi, mutta känni on hieman kolkolta kalskahtava, joten olen käytän mieluummin sanaa humala. Liekö merkki aikuisuudesta vai tekopyhästä tarpeesta siistiä sanastoa…….

Tarvehumala otetaan sananmukaisesti tarpeeseen. Tarpeita on erilaisia, mutta niitä yhdistää tarvehumalan hälvettyä laskeutuva helpotus ja keveämpi olo hengittää. Tarvehumalaan sopii mikä tahansa alkoholi, mutta otettava määrä on syytä pitää kohtalaisena, sillä liika nautittuna alkoholi pilaa hyvän tarvehumalan tavoitteet. Omalla kohdallani joudun irroittamaan liiasta kontrollista, jotta sallin tarvehumalan nousta edes jonkinlaiseen  nousuvaiheeseen. Pidän tarvehumalan aiheuttamsta tunteesta, jossa lasken irti järjestä, irrotan otteeni aikuisuudesta ja annan alitajunnan tuottaa esiin sen mitä en edes tiedä olevan olemassa. Humalalle antautuminen ei ole yhtä helppoa kuin vuosia aiemmin, joten joudun asettamaan määrätietoisesti tavoitteen humaltua, kummallista ja vähän pöhköä, mutta olkoon. 

Tarvehumalan tarpeen saapuessa varmistan, että en ole julkisella paikalla ja olen varmasti turvallisessa seurassa. Nykyään paras seuralainen on mieheni ja muutama ilta sitten paikaksi valikoitui oma parveke. Lempeä kesäilta tarjosi oivallisen lämpötilan ja hyttyskarkotteet suojasivat jollain tavoin hyttysiltä ja pirullisesti purevilta mäkäräisiltä. 

Tarvehumalaa ei tule tavoitella suurissa tunnekuohuissa, suuressa surussa eikä välttämättä sen kummemmin suuressa ilossakaan. Parhaiten tarvehumala toimii kohtuullisen tasaisessa olotilassa, joten humalan myötä esiintyvässä käytöksessä ja kielenkäytössä ei ehkä esiinny viljalti ylilyöntejä. Tarvehumalan tavoite on puhdistaa sisäiset pölyt, kertoa jotain sellaista, joka auttaa arjessa eteenpäin ja kuunnella vastapuolen sanomaa ja sisäsitää se osaksi hetkeä ja omaa elämää. Tarvehumala ei ole ainostaan itsekäs tarve vaan se palvelee kaikkia osapuolia, jotka ovat paikalla ja jakavat yhteistä alkoholin määrää. 

Muutama ilta sitten tarvehumala saavutti tavoitteensa oivallisesti. Minä itkin, liikutuin ja kerroin miehelleni asioita ja kuuntelin hänen kertomaa, ja  jokainen puhuttu sana ja asia auttoivat, taasen lisää tutustumaan toisiimme. Kuin olisimme olleet alkuvaiheen treffeillä, jonka aikana tahtoo kertoa toiselle sellaista, mikä auttaa ymmärtämään miksi olet sellainen kuin olet. Nauroimme ja kerroimme ihan pöhköpäisiä mustaahuumoria sisältäviä juttuja, jotka eivät naurata selvinpäin, eikä aukene kolmannelle osapuolelle kerrottuna työpaikan kahvihuoneessa.

Kaadoimme lisää viiniä ja sytytimme kynttilöitä, koska emme tahtoneet illan päättyvän. Tiesimme, että seuraava aamu olisi tahmainen ja hikinen, mutta unohdimme todellisuuden arvokkaaksi hetkeksi. Viini loppuessa hiipui myös hyttyssavu ja uni tavoitteli kummankin tietoisuutta. Koska olemme aikuisia, niin siivoisimme jälkemme, pesimme hampaat ja vasta sitten annoimme periksi unelle. 

Tarvehumalaa otettaessa ei ole syytä suunnitella liikaa. On annettava tilanteen kehitttyä itsestään. Hyvää tarvehumalaa ei myöskään pilata lähtemällä baariin. Tarvehumalan on myös pysyttävä kohtuullisella tasolla, jotta ei mene vahingossa riidaksi, muistamattomaan tilaan eikä sammuminen kesken lauseen ole suotavaa. Kohtuullista humalaa ilman liiallista kontrollia, mutta silti sopivalla järjellä varustettuna. 

Meidän parisuhteemme sai varmasti tarvitsemaansa vapautunutta aikaa. Onhan kesäyöt tällä hetkellä poikkeuksellisen huumaavia. On ihana istua miehen vieressä ja ajatella, että muuta maailmaa ei ole olemassakaan. On vain minä, mies ja ihanan sopiva tarvehumala.