Tyhjentyminen
Tunnenpa naisen, joka vaatii tyhjentymistä voidaakseen tulla taas täydeksi. Tyhjeneminen ilmenee hiljaisuutena, oman pään sisällä vaelteluna, itkuna ja huokailuna. Tyhjeneminen on säälimätöntä itseä kohtaan ja sen riskinä on jäädä alakulon valtaan, myllertämään syövereissä, jotka eivät ole hyväksi kenellekään. Tyhjentyminen on kokonaisvaltainen prosessi ja se vaatii aikaa. Aikaa ja tilaa, jota ei valtaa työt eivätkä liialliset velvoitteet. Pääsääntöisesti kärsivällinen nainen ei meinaisi malttaa olla seurallinen, rakentava ihmissuhteissaan eikä varsinkaan vastuussa mistään tai kenenkään hyvinvoinnista. Lapsellinen kapinahenki puskee esiin. Se vähän rähisee, murisee ja näyttää hampaitaan. Ihan vähän vaan, sillä eihän ole suotavaa rähistä ilman näkyvää syytä viattomille kanssaeläjille, jotka vasta tutustuvat sinuun. Pihahtelee kuitenkin ja nainen siloittelee liikoja puhahduksia hymyillä ja suljetun oven taakse vetäytymällä. Mistäkö tiedän kaiken tämän? Siitä, että tuo tyhjentyvä nainen olen minä.
Tyhjentymisen aikaan on hyvä suorittaa myös inventointi. Työ, parisuhde, ystävät, sukulaiset, kuntoilu, ruokavalio ja pankkitilin saldo. Suurimmaksi osaksi inventointi tuottaa hyvän tuloksen, joten ei hätää perusasioiden suhteen. Päätä särkee, selkää kutittaa ja hiuksetkin ovat huonosti. Pohdittavaksi jää onko kaikki tämä pöpöä vastaan taistelemista vai osa tyhjentymisprosessia. Loma on otollinen aika kaikelle tälle. Hieman hatuttaa, kun kuulee ja näkee ihmisten lomakuulumisia, joissa maisemat ovat kauniit, kattaukset suloiset, kuvia ulkomailta ja pelkää onnea. Sitten jo naurattaa, koska asiani ovat hyvin. Tyhjentymisen tarpeen yksi tunnusmerkki on kaiken söpöys, joka alkaa ärsyttää. Komentelen itse itseäni käyttäytymään kunnollisesti ja muistuttamaan, että kaikki muiden kaunis ei ole minulta pois ja sitä kaunista on oma elämäni pullollaan. Nyt vain täytyy taas saada se näkyväksi.
Päässä kulkee edestakaisin muutto, kihlaus, uusperhe, opiskelu, sijaisuudet, ihmissuhteet, reippaus, mukavuusalueiden ylitys kerta toisensa jälkeen ja ja ja….Tyhjentymisen aikaan kaikki poistuvat joko turhina tai sitten asettuvat aloilleen oikeisiin mittasuhteisiin. Edellytyksenä on myös sanallistaminen ja niin, se pihahtelun taito. On heitettävä hiiteen hyvät käytöstavat. Pitää kiroilla ja mököttää. Purkaa ajattelematta puheeksi varomatta toisen tunteita välittämättä kuinka vastaanottaja sen ottaa. Missä olen onnitsunut ja miksi? Mitä olen saanut aikaiseksi ja onko se tarpeeksi? Olenko toteuttanut myös omia juttuja ja toiveita? Olenko jälleen kerran sukeltanut asioihin unohtaen itsehuollon, hymistelyn, puhistelun, mökätyksen ja kaiken inhimillisen, jonka sallin muilta, mutta en itseltäni. Olenko ollut liian rakentava ja kannatteleva ja ajanut itseni nurkkaan? Hyviä kysymyksiä, jotka onneksi älyän itse tehdä ja osaan myös vastata.
Pidän vastauksista osin. Osin siksi, että osaan pysäyttää itseäni ajoissa ennen alakulon laaksoa, joka mielellään ottaisi uuden asukkaan. Osin siksi, että osaan puhua muillekin kuin itselleni. Uskallan, ilman suodattimia, antaa tulla ikäviäkin asioita. Osaan ilmaista toiveitani. Osaan osin olla nainen ja antaa miehen hoitaa miestenjuttuja. Minua rakastetaan ja minä rakastan. Osaan nauraa itselleni. Olen hyvä ihminen ja riittävä.
En pidä vastuksen siitä puolesta, joka ilmaisee että olen kuulemma aika ajoin liian reipas. Hyvä tavaton sentään. Liian pystyvä ja liian aktiivisesti osaa ottava. Huoh!
Oli miten oli. Tyhjentyminen on aivan loistava juttu. Sen hyvänä puolena on mm. se että täydentyminen voi alkaa. Kun vain muistaisin, että useammin on päästettävä ylimääräisiä ulos. Ei tarvitse odottaa lomaan, jotta annan itselleni luvan kaikkeen tähän tunnejuttuun ja hässäkkään.
Voidaan kaiketi sanoa, että tunnen itseni jo melko hyvin. Matkalla parempaan on suunta eikä korjauksia koordinaatteihin tarvitse suuremmin tehdä. Ei ole pöllömmin elämäni eikä pääni sisältö. Tyhjentäminen on ihmiselle hyvästä!