Välähdys

Ymmärryksen hetki omassa elämässä, kestää usein vain välähdyksenomaisen tuokion, mutta onneksi tuokiot seuraavat toisiaan…ehkä.

Tuo hetki saattaa mennä ohitse, ellet ole tarkkana, valppaana ottamaan siitä kiinni.

Havaittuasi sen, älä irrota siitä otetta. Purista tiukasti, mutta hellitä, jotta hetken tarkoitus ei tukahdu.

Et kai tahdo, että merkitys valuu puserrettujen sormien lomitse käyttämättömänä maahan, imeytyy ikiaikaisiin multiin ja katoaa.

Jos koet hetken, jolloin tietoisuus itsestäsi saavuttaa ymmärryksesi, tajuat olevasi kuolevainen, pieni ihminen, joka on tehty suuria tekoja varten, niin olet onnekas, mutta et ainokainen, ainutlaatuinen kyllä. 

Oletpa vain osa unversumia, yksi monesta, osa ihmisjoukkoa, joka vaeltaa edestakaisin etsien omaa välähdystään. 

Välähdyksen sisältö on meille jokaiselle omanlainen, sisälle on kuitenkin kätketty salaisuus ihmisyydestä, jonka maailmankaikkeus tahtoisi sinun tajuavan. 

Ihminen on vain tomua, ilman toista ihmistä.

Ilman tunteita on ihminen katoava, unohduksiin vaipuva.

Ihminen, joka ei näe kauneutta, ei kuule kuiskauksia, voi kulkeutua radalle, sille ohitse kulkevalle, saavuttamatta koskaan onnea. 

Sielun syvyyksissä syttyvä tähti, sen luoma välähdys, joka saa sinut tajuamaan olevasi oikeassa paikassa, on jokaisen saavutettavissa.

Se täytyy vain huomata.

Ja ehkä se on ollut aina sinun saavutettavissa, mutta nyt vasta annoit sen näkyä.

Mikä on sinun välähdyksesi tarkoitus, elämäsi merkitys?

Päästätkö sen sammumaan, olemaan huomiotta ja hiipuvan tuntemattomuuksiin, mieron teille?

Älä päästä. 

Älä anna sisäisen valosi sammua.

Uskalla sen antaa syttyä uudestaan ja uudestaan.

Se on ihanaa.