Viha vai toivo ja rakkaus

Viha tappoi ensimmäisen uhrin,
vieraan, tekijälle tuntemattoman.
Syttyi kynttilä vastatoimeksi,
sen sytyttäjää kutsuttiin toivoksi.

Pelko seurasi vihaa,
rynnisti eteenpäin
niitti mennessään kuolemaa, kuin viljaa.
Valon määrä lisääntyi ollessa koolla,
tieto ja itselle vieraan kulttuurin hyväksyntä,
syttyi heidän avulla moni kynttilä.

Epätoivo kulki ympäriinsä, 
velloi levottomana, vaatien omat uhrinsa. 
Tuntui, et menetti ihmiskunta lähes toivonsa,
mutta vielä sytyttivät valonsa,
ymmärrys, tiedonhalu tuntemattomasta, mutta myös rakkaus.

Viha, pelko, epätoivo ja tietämättömyys yhdessä
saavat aikaan sotaa, tappamista sekä verisiä kyyneliä.
Vastaan voi panna tovomalla, uskomalla ja yhdistämällä kätensä.

Ota kiinni tuntemattomasta, 
kuule, näe ja etsi tietoa.
Älä anna periksi,
sille mitä huhut sanovat.
Sillä kaikki maailman kynttilät,
jos niitä ihmiset sytyttävät,
luovat valoa,
mahdollisuutta selvitä
Elää, lisäten toivoa
lisäten rakkautta.
Mutta mitään ei saa aikaan ilman tietoa ja 
ihmisten omaa tahtoa.