Voi olla vaikea ymmärtää

Voi olla vaikea ymmärtää,

tajuta tunnetta,

kokonaisvaltaista,

miltä tuntuu pelätä,

että sielu räjähtää,

ja jäljelle jää vain tyhjä pää.

 

Ennen mahdollista räjähdystä,

on tuhansia tunteja

pelkoa ja ahdistusta,

ruuhkaantunut,

mielen valtatie,

Ohitustie tukossa.

 

Luota pelotta tulevaan,

vaaditaan ja sanotaan,

romahtaneelle,

kaiken menettäneelle,

Hymyile, sinulle vastataan

ota vastaan onnenmaa.

 

Miten tarrataan onneen,

kun kaikki entinen

on opettanut toisin

Turvallisuus on sana,

vailla tarkoitusta,

ilman opittua merkitystä

 

Epätoivon hetkellä,

huomaa istuvansa kädet ristissä,

ilman uskoa,

mutta sydän niin täynnä

pelkoa ja vihaa,

roikkuu kaikissa mahdollisuuksissa

 

Vahvaa ihaillaan,

jos hän vielä jaksaa treenata,

vahvistaa heikkoja kohtia,

vatsalihaksia,

kammata uuden tukan

ja hymyillä pestyin hampain.

 

Toivottavaa on surra,

sillä niin tekee vahva,

mutta se on piilotettava,

jottei roiku kiinni surussa,

pelossa, jossa ihmisyys

on vaarassa ja se voi kadota.

 

Hyppy on tehtävä,

tuntematon edessä,

astua tyhjän päälle

irrotettava ote tutusta,

minusta ja luotava

nahkansa, otettava onni omiin käsiinsä.

 

Hypyn jälkeen

tartuttava reunaan,

jonka pelkää pettävän.

On uskallettava

elää, hengittää

kuten muutkin, kuin olisi velkaa.

 

Ole onnellinen,

olet saanut mahdollisuuden,

muilla on heikommin,

Lopeta narina vaikeuksista,

eivät ole olemassa,

kuin muistissa ja mielessä.

 

Seisoessa uudessa elämässä,

turvallisessa,

vakaassa, saaden rakkautta,

olisi osattava olla

tavallinen, kuin

jokainen saatu hyväksyntä olisi ansaittu.

 

Toivon kärsivällisyyttä,

uudenlaista hyväksyntää,

sillä en osaa olla

tavallinen, oikealla tavalla onnellinen,

mutta yritän kovasti,

sillä en tahdo menettää itseäni.

 

Rakastan jokaista kosketusta,

hyväksyvää lausahdusta,

toivon ettet hätkähdä,

elämääni risaista,

kavahda särkynyttä sydäntä,

Tahtoisin olla laillasi elävä.

 

Ole oppaani,

vaikka olen aikuinen,

ota kädestä ja pyydän,

älä hellitä,

minun vaipuessa itseeni,

pidän hetken menneestä kiinni.

 

Ja sitten katson tulevaan,

olen onnekas,

hengitän sekä ymmärrän,

en tajua sinua,

kuten sinäkään et täysin minua,

mutta olemme ihmisiä toisillemme.