Yhteen punottu

Enpä tiedä montaa asiaa, joka olisi yhtä hyvin punottu kuin ystävyys. Vetämällä se ei hajoa. Kiertämällä kietotuu vain tiukemmin kiinni. Sisältää niin monta eri säiettä, että yhden katketessa, muut vielä pitävät kiinni. Hampaat eivät kestä. Ei kynnet katkeamatta.

Kastuessaan se muuttuu raskaaksi, niin kuin surun keskellä kyynelten alla. Mutta se kuivuu, ottaa entisen muodon. Pitää sen yhdessä, joka on solmittu. Hapertuu ja rispaantuu, mutta muuttuu samalla mielenkiintoiseksi. Muuttuu kauniiksi, ajan hampaan muovaamaksi. Sopii sisustukseen, nostetaan seinälle ja katsotaan ihaillen.

Käyttötarkoituksia on yhtä monta kuin on ystävyyden ajatustakin. Kansainvälinen, kaikkialla käytetty. No, on myös synkkiä tapoja käyttä punottua, mutta voihan tukehtua myös suklaaseen tai pienen pieneen pähkinään. Ei siis vain kaunista, saattaa hiertää iholle rumat käljet ja satuttaa. Mutta oikein käytettynä oikein hyvä ja käytännöllinen.

Kaksi päätä, joista kumpikin voi pitää kiinni. Jos ovatkin päät kaukana toisistaan, niin mitä sitten, sehän on vain kuljettava välimatka. Vetää voi kahteen suuntaan. Jos oikein kovasti vetää, niin toinen kaatuu. Liekö se oiva tapa, mene ja tiedä, mutta niinkin meistä kaikki joskus tekevät. Toisen voi myös nostaa ojasta tai syvältä kaivosta. Riittää, että toinen on pinnalla ja pelastaa. 

Ystävyys on kuin punottu köysi. Pidä päästä kiinni, älä päästä irti. Anna sen joskus roikkua löysänä tai viipyä kerällä. Sen toisessa päässä on ystävä ja sinun tarvitsee vain hellästi nykäistä ja keriä. Ystävyys ei katkea, sillä se on rakkaudella punottu.