Lue myös tarinani ensimmäinen ja toinen osa.

Rankka autologinen kantasolusiirto oli takana, tukka kasvoi ja lääkkeetkin olivat olleet kauan kaapissa pölyttymässä. Siirrosta oli kulunut melkein kokonainen vuosi!! Tuleva vuosikontrolli toki hieman jännitti (niinä harvoina hetkinä, kun sitä ajattelin), mutta ei hirveesti kuitenkaan. Olin jostain syystä varma, että kaikki tulisi olemaan hyvin. Siltä musta ainakin tuntui! Ei ollut oireita, kipuja, kutinaa. Opiskelin sosiaalialalla, tein pari kertaa viikossa töitä, biletin viikonloppuisin tyttöjen kanssa ja kävin aina silloin tällöin treffeillä. Elin siis sitä ihan tavallista elämää enkä osannut kuvitellakaan mitään sellaista, mikä edessä minua jo odotti.

Vuosikontrollissa minulle tehtiin PET-TT -kuvaus. Avaan vähän tässä mistä on kyse, sillä luulen ettei suurin osa teistä ONNEKSI tiedä kyseisestä tutkimuksesta mitään. Elikkäs siis, ennen PET-TT -kuvausta suoneen laitetaan sellaista radioaktiivista merkkiainetta, joka hakeutuu elimistössä kudoksiin, joissa on epänormaalia aktiivisuutta. Näin on helppo paikantaa esimerkiksi syöpäkasvaimia ja niiden etäpesäkkeitä. 

Kun kuvauksesta ja labroista oli kulunut reilu viikko, menin lääkärin vastaanotolle ilman huolen häivää. Selvisi, ettei minulla tosiaan ollut kasvainta… Vielä.

Kaulani vasemmalla puolella oli pieni imusolmuke, joka näytti kuvissa epänormaalia aktiivisuutta. Tämä käytännössä tarkoitti sitä, että siinä pienessä imusolmukkeessa oli taas syöpäsoluja. Ja ne saakelin syöpäsoluthan lisääntyvät kuin kanit konsanaan…

Minulla oli siis taas syöpä. TAAS. Kolmas kerta, hitto vieköön. Elämä vilisi silmien edessä, kuvat hautajaisistani ja itkevän äitini kasvoista piirtyivät liiankin selkeästi mieleeni. Olin ihan älyttömän vihainen enkä saanut sanaakaan suustani. Järjetön kiukku kuristi kurkkuani. En muista siitä päivästä paljon mitään, muistan vaan sen kun menin kotiin paiskomaan tyynyjä. Paiskoin niitä seiniin ja huusin niin kovaa, että Fia piiloutui sohvan taakse tärisemään. Huusin ja kirosin. Olin ihan varma että tämä oli tässä. ”Hienon elämän olet ehtinyt elämään, Ani. Et saavuttanut mitään ja kohta varmaan kuolet ja aiheutat läheisillekin kamalasti tuskaa.”

Oli todella rankkaa ja pelottavaa. Jäjellä oli kuitenkin yksi, viimeinen mahdollisuus parantaa mut kokonaan ja siihenhän mä tartuin samantien. Allogeeninen kantasolusiirto. Minulle etsittiin Euroopan kantasolurekisteristä sopiva luovuttaja, joka päätti luovuttaa minulle omia kantantasolujaan. Niiden tehtävänä oli parantaa, mutta toimeenpiteeseen liittyi myös paljon riskejä. Lääkäri sanoikin, että minulla oli reilusti alle 50% mahdollisuus parantua. Oli siis kaksi vaihtoehtoa – suostua kantasolusiirtoon (joka joko parantaa minut kokonaan tai aiheuttaa hengenvaarallisen komplikaation) tai kuolla itse syöpään, sooner or later. Valitsin tietenkin kantasolusiirron.

Tässä sitä nyt ollaan. Yli puolitoista vuotta siirrosta, täysin terveenä ja hiton onnellisena. Siirto sujui hyvin, vakavista komplikaatioista ei tietoakaan, elämä jatkuu ja sitä rataa… Olen supersuper kiitollinen ja onnellinen. Itken tätä kirjoittaessa, kädet tärisevät ja sydän lyö tuhatta ja sataa. Olen niin äärettömän kiitollinen maailmankaikkeudelle tästä – elämästäni ja kolmannesta (!!!) mahdollisuudesta. Äärettömän kiitollinen lääkäreille, sairaanhoitajille, radiologeille…

Olen myöskin äärettömän kiitollinen sille tuntemattomalle luovuttajalle jostain päin Eurooppaa, joka pelasti henkeni. Voi kunpa saisin tietää kuka olet, niin tulisin halaamaan lujaa ja kertomaan, kuinka paljon oletkaan tehnyt. Vaikka sinulle kantasolujen luovutus ei varmaankaan ollut iso toimenpide, minulle se on koko elämä, kirjaimellisesti… KIITOS!

Liittymällä kantasolurekisteriin voit pelastaa elämän. Usein kantasolusiirto on potilaan viimeinen keino parantua, kuten oli myös minun kohdallani. Moni leukemiaa tai lymfoomaa sairastava lapsi tarvitsee luovuttajan, ja luovuttajia on ihan liian vähän… Nykyään kantasolujen luovutukset tapahtuvat verenkierrosta, eli se ei satu tai ole millään tavalla vaarallista.

Tee vuoden hyvä teko, pelasta henki…

https://www.veripalvelu.fi/kantasolurekisteri