ne rasittavat itsetuntonsa pönkittäjät

2.jpg

Ihanan ystäväni Millan inspiroimana päätin tulla kirjoittelemaan samasta aiheesta, mitä Milla käsitteli viimeisessä postauksessaan – idiootit.

Kyse on itseasiassa siitä, miksi joillakin ihmisillä on jonkinnäköinen tarve ja halu pahoittaa toisten mieltä? Miksi, oi miksi ei voi pitää omat ilkeät ja negatiiviset ajatukset siellä omassa pääkopassa tai purkaa ne vaikka päiväkirjan sivuille? Joillekin mielipahan aiheuttaminen toisille tuntuu tuottavan nautintoa ja mielihyvää. Sairasta, sanoisinko.

Olen sitä mieltä, että rehellisyys ja rakentava kritiikki ovat tarpeen, JOS niiden tarkoitus on hyvä. Jos tarkoituksena on auttaa, kannustaa tai vaikkapa vain ehdottaa jotain uutta. Mutta jos tarkoituksena on vain ja ainoastaan osoittaa toiselle, kuinka huono hän tai hänen tekemisensa on – ehdotukseni on pitää suunsa visusti kiinni.

3.jpg

legs.jpg

Itse saan ainakin mielihyvää jos onnistun piristämään toisen päivää, tai edes hetkellisesti saamaan hymyn toisen huulille. Jos mun mielestä asiakkaallani on kauniit silmät tai vastaantulijalla on tyylikäs lookki, miksen voisi sanoa sitä ääneen? Molemmille jäisi vain hyvä mieli. Tämä maailma tarvitsee enemmän positiivista mieltä, ystävällisiä ihmisiä ja hymyä.

Olen pyrkinyt olemaan rehellinen ja sanomaan omat mielipiteet ääneen. En kuitenkaan koe tarvetta lausua negatiivisia kommentteja jos esimerkiksi jonkun pukeutumistyyli, ulkonäkö tai mielipide ei miellytä mua. Ollaan kaikki erilaisia, eri asioista kiinnostuneita ja se on minusta todella hienoa. Ei ole mitään oikeaa vai väärää tapaa elää, eikä siksi kenelläkään ole oikeutta tuomita muita.

Ehkä niillä ”idiooteilla” on vaan sen verran huono itsetunto ja elämäntilanne, että he yrittävät kaikin mahdollisin keinoin todistaa itselleen ettei heillä niin huonosti mene kun esimerkiksi tuolla ”läskillä tytöllä shortseissa” tai ”ärsyttävällä finninaamalla kassajonossa”.

Negatiiviset kommentit satuttavat ja jättävät arvet. Mietitään siis oikein tarkkaan mitä suustamme päästämme, jooko?

Oikein ihanaa viikonloppua kaikille 🙂

5.jpg

1.jpg

 

Suhteet Oma elämä Ajattelin tänään Syvällistä

täällä taas

1.jpg

Heippa! Mua jo ihan hävettää aloittaa tämäKIN postaus pyytämällä anteeksi tätä pitkää taukoa, mutta uskon että siellä ruudun toisella puolella on ymmärtäväistä ja anteeksiantavaa porukkaa 😀

Tämä kolmen viikon tauko alkoi, noh… noroviruksella. Jouduin jopa sairaalaan muutamaksi päiväksi kun ei edes vesi pysynyt sisällä. Never again, kiitos.

Ja kuinkas kävikään, se helkutin virus päätti iskeä juuri ennen muuttoa! Mä oon ikuisesti kiitollinen äidille ja siskolle, jotka jaksoivat siivota uutta kotiani lattiasta kattoon mun makoillessani sängyllä tai vaihtoehtoisesti vessan lattialla… Sellainen muutto siis takana!

Kun vihdoin ja viimein palasin takaisin elävien kirjoille, arki alkoi rullaamaan mainiosti ja on ollut niin paljon kivaa tekemistä, ettei blogin päivittäminen ole tullut mieleenkään.

Sisustuskaupoilla pyörimistä, uusiin kotinurkkiin tutustumista, lenkkeilyä, salitreenejä, uusia tuttavuuksia ja rakkaiden tyttöjen kanssa bilettämistä. Ja viimeisenä muttei vähäisimpänä – tatadadaaa, ylennys! Voiko ihminen muuta elämältä toivoa? Plus, jos ei norovirusta lasketa, terveydenkin kannalta kaikki näyttää erittäin hyvältä.

3.jpg

Pitkästä aikaa näyttää siltä, että ei vois paremmin mennä. Ihanaa ja tosi pelottavaa. Voiko kaikki oikeasti sujua nyt näin hyvin? Tuntuu välillä siltä, että odotan hengitystä pidättäen milloin taas tapahtuu jokin kamala juttu… Elämä on vuoristorataa eikä ainaista ruusuilla tanssimista. Pienet vastoinkäymiset ovat toki tervetulleita, sillä niiden ansiosta osaa arvostaa niitä hyviä juttuja paljon enemmän. Mutta ei enää mitään hirveän suurta epäonnea, jooko?

On kevyt, hyvä ja vapaa fiilis. Mikään ei häiritse eikä estä nauttimasta elämästä ja tästä ihanasta, tavallisesta arjesta. Voin hengittää täysin rinnoin ja tehdä juuri sitä, mitä haluan. Uskallan sanoa kyllä uusille, jännittäville asioille mutta uskallan myös vetää jarrut pohjaan jos jokin ei tunnu omalta jutulta. Uskallan olla oma hullu itseni, enkä häpeä sitä. En yritä mahtua kenenkään asettamaan muottiin enkä yritä miellyttää muita.

Just nyt tuntuu niin älyttömän hyvältä. Vain taivas on rajana.

2.jpg

 

Suhteet Oma elämä Mieli Ajattelin tänään