Nyt se on oikeesti täällä – liian lyhyt mutta aina niin ihana KESÄ! Tätä on odotettu nimittäin kauan.

Mulla on erityinen suhde kesään, vuosia kun on tuntunut siltä että se on mennyt ihan sivu suun…

Kesällä 2012 olin… sanotaanko näin: hieman masentunut. Olin muutama kuukausi sitten saanut tietää sairastavani syöpää. Ravasin silloin joka toinen viikko sairaalassa, jossa suoniini laitettiin virtaamaan sellaista myrkkyä, joka sai minut voimaan erittäin, ERITTÄIN huonosti. En osannut käsitellä tunteita, en halunnut avautua asiasta kavereille, olin vihainen, surullinen ja sairas. Ei siis mikään mahtava kesä kerta kaikkiaan.

Kesällä 2013 asuin ensimmäistä kertaa omassa vuokakämpässä, joka sijaitsi huitsin nevadassa. Työmatka oli pitkä, asuinalue ei-niin-viihtyisä ja oli kova ikävä kavereita ja vanhempia, joita ei enää voinut nähdä usein pitkän välimatkan takia. Kaiken ”kruunasi” huono uutinen puolen vuoden kontrollissa – syöpä oli uusiutunut ja levinnyt entistä isommalle alueelle.

Kesä 2014 oli pitkästä aikaa hyvä kesä. Olin selvinnyt autologisesta kantasolusiirrosta lokakuussa, tukkakin oli ehtinyt kasvaa, olin terve ja energiaa täynnä! Ensimmäinen sinkkukesä, ensimmäinen festarikesä ja ennen kaikkea – ensimmäinen kesä terveenä. Kaikki oli kutakuinkin hyvin ja olen siitä erittäin kiitollinen. En kuitenkaan ollut ihan oma itseni. En tiennyt mitä elämältä halusin ja kenen kanssa sitä halusin edes viettää. En tiennyt mistä tykkään, mitä kaipaan ja mitä toivon tulevaisuudelta. Olin aika hukassa ja shokissa kaikesta tapahtuneesta.

Kesä 2015 oli myös ihan hyvä, mutta kun… Käytin peruukkia, söin hirveän määrän lääkkeitä ja olin järkyttävän heikko – huhtikuinen allogeeninen kantasolusiirto oli vienyt kaikki voimat. Ehkä pahin näistä oli kuitenkin se hiton peruukki, joka kiristi, ärsytti ja oli tosi kuuma. Auringossakaan en saanut olla, erään lääkkeen takia. Onneksi elämääni oli ilmestynyt mies, joka yritti kaiken mahdollisin tavoin helpottaa oloani ja olla tukena. Kesällä 2015 perustin tämän blogin! Päätin olla avoimesti oma itseni ja paljastaa myös muulle maailmalle elämäni kipeimmät kokemukset.

Ja tässä sitä nyt ollaan, kesä 2016 on virallisesti alkanut! Miltäköhän nykyinen tilanne nyt sitten vaikuttaa?

Aika helkkarin hyvältä, sanon minä! Tukkaa on paljon, vointi on hyvä ja syöpä on kauempana kuin koskaan ennen! Löytyy myös uusi ihana asunto, mahtava työpaikka ja tuo sama mieskin on pysynyt rinnalla. Pienenä miinuksena on tietysti käänteishyljintä, josta johtuu se ettei lääkelistaa ole voitu pienentää radikaalisti, mutta viis siitä! Matkustuskielto on tietty myös aika rasittava juttu, mutta onhan Suomikin kesällä aivan ihana paikka olla.

Ihanaa alkanutta kesää kaikille! Toivottavasti tästä kesästä tulee lämmin, tapahtumarikas ja kaiken kaikkiaan loistava! 🙂