muistathan

Muistatko, kun vanhemmat toivat minut kotiin kätilöopistosta? Olit kuulemma niin iloinen ja ylpeä isosisko ja rutistit minua niin kovaa, että äiti pelkäsi etten saisi happea. 

Muistatko, kun leikimme kotona vaatekauppaa? Ripustimme kaikki äidin vaatteet olohuoneeseen ja myytiin niitä toisillemme ja mummulle.

Muistatko, kun leikimme koulua ja opetit mut ihan oikeesti lukemaan?

Muistatko, kun halusin olla aina mukana kaikessa? Leikkimässä ulkona sun ja sun kavereiden kanssa, vaikka olitte liian vanhoja ja ihan liian ”cooleja” mulle? Saatoin olla ehkä hieman ärsyttäväkin.

Muistatko, kun heräilin välillä öisin koska halusin mennä vessaan, mutta en uskaltanut mennä yksin koska oli pimeää ja minua pelotti? Pyysin sinua aina saattamaan minut. Olit ihan unenpöpperössä ja väsynyt, mutta otit minua aina kädestä kiinni ja odotit kärsivällisesti vessan oven takana.

Muistatko, kun asuit Töölössä ja olin usein käymässä iltaisin luonasi? Tehtiin ruokaa, juotiin vähän viiniä ja puhuttiin kaikesta maan ja taivaan väliltä.

17 copy.jpg

Muistatko, kun sain tietää lymfooman uusiutumisesta ja soitin sinulle heti ensimmäisenä? Nähtiin keskustassa ja sinä halasit minua lujaa. Olit niin päättäväinen ja positiivinen. Sanoit, että ”kyllä me tästä selvitään” ja mä ihailin sun asennetta ja sitä, kuinka vahva ja mahtava sisko olet.

Muistatko, kun sait tietää olevasi raskaana? Ilmoitit siitä minulle ja tulin samantien käymään luonasi. Oltiin molemmat niin super onnellisia eikä voitu uskoa, että sinusta tulee äiti ja minusta täti.

Muistatko, kun laitoit minulle 9. lokakuuta aamuyöllä viestiä että ”naistenklinikka kutsuu, nyt en vitsaile”. Olin ihan paniikissa ja samalla niin iloinen! Jännitti tosi paljon, ihan kun olisin itse menossa synnyttämään.

Muistatko ne ilon kyyneleet? Kaikki ne ihanat hetket, jotka sain jakaa kanssasi. Sekä kaikki vaikeat ja kamalat hetket, joiden aikana olit tukena.

Olet vahva, rohkea ja rehellinen. Niin aito ja empaattinen, ihana ja rakastava. Olet maailman paras sisko ja mahtava äiti.

Vaikka olet isosiskoni, välillä nään sinussa pienen lapsen, jota haluan suojella kaikesta pahasta. Vaikka olet vahva ja tiedän, että pärjäät aina, muista – olen aina sun tukena. Aina täällä, kun tarvitset mua.

17-2 copy.jpg

Suhteet Ystävät ja perhe

spring priorities

Vaikka yritän elää hetkessä ja keskittyä nykyhetkeen, joskus on kuitenkin fiksua miettiä lähitulevaisuutta ja asettaa tavoitteita. Tulevaa kevättä ajatellessani mieleeni tulee niin monta asiaa, joihin täytyy keskittyä, että välillä on hyvä purkaa ne paperille tai tässä tapauksessa blogiin. Pääkopassakin on sitten enemmän tilaa eikä tarvitse jatkuvasti pyöritellä päässä, mitä kaikkea sitä pitäisi tehdä.

Kevään tärkein urakka on pääsy yliopistoon. Vaikka tuntuu, ettei aikaa riitä ja kaikki päivät menevät töissä, yritän tehdä parhaani ja valmistautua kokeeseen niin hyvin kun vaan voin.

Vaikka välillä on rankkaa ja haluan hengähtää ja ihan vaan olla tekemättä yhtikäs mitään, pitää muistaa minkä vuoksi teen tätä. Olen muutamaan otteeseen miettinyt pitääkö vaan luovuttaa? Vastahan olin sairauslomalla toipumassa vakavasta kantasolusiirrosta. Nyt teen 40 tuntia töitä viikossa, käyn salilla, bloggaan ja kaiken tämän lisäksi valmistaudun pääsykokeeseen. Kavereitakin yritän nähdä aina silloin tällöin, enhän minä halua olla huono ystävä. Kun toiset keskittyvät vain ja ainoastaan yliopistoon pääsyyn, minä pyörittelen samalla miljoona muuta asiaa. Kestääkö pää, kestääkö kroppa? Onko tämä tosiaan sen arvoista?

b.jpg

c.jpg

Ja voi kuulkaas, todellakin on. Kulkeminen kohti unelmia ja välitavoitteiden saavuttaminen on juuri sitä, mitä haluan tehdä. Tunnen itseni terveeksi ja elinvoimaiseksi kun jaksan tehdä näitä kaikkia asioita. Vaikka välillä väsyttää, turhauttaa ja pelottaa, etten pystykään tähän, otan itseni niskasta kiinni ja jatkan eteenpäin.

Odotan innolla kouluaamuja, muistiinpanojen tekemistä, luennoilla istuskelua kahvikupin kera ja uusia opiskelukavereita.

Pääsykokeeseen on vain muutama kuukausi aikaa ja sen jälkeen voikin ottaa rennommin. Vaikka haluan ihan älyttömän paljon päästä opiskelemaan jo tänä vuonna, maailmani ei murru jos en pääsekään. Aion pitää jalat maassa ja ajatella realistisesti. Noin 500 hakijaa ja 18 aloituspaikkaa ja joukossa on varmasti todella fiksuja ja ahkeria tyyppejä. Teen parhaani ja toivon että se riittää. Jos ei riitä tänä vuonna, ensi vuonna yritän kahta kovemmin.

Hurjasti tsemppiä kaikille pääsykokeisiin lukeville!

d.jpg

Hyvinvointi Mieli Opiskelu