some memories never fade

1 kopio.jpg

Se tapahtuu aina saman kaavan mukaan. Tunnen oloni ihanan pirteäksi, iloiseksi ja itsevarmaksi kunnes… yhtäkkiä se iskee kuin salama kirkkaalta taivaalta – kuolemanpelko ja paniikki.

Rintaan alkaa sattua, kuvottava olo kouristaa vatsaa ja kyyneleet kohoavat silmiin. Flashbackit sairaala-ajoista, katetreista, tippuvista hiuksista ja kivuista. Epävarmuus, pelko, ahdistus ja tuska. 

Miksei nämä muistot mene pois? Miksei ne katoa mihinkään, vaan muistuttavat silloin tällöin itsestään ja repivät vanhat haavat auki? Olenhan minä nyt mielettömän onnellinen, ja kaikesta tärkeintä – terve. Miksen vaan voisi nauttia tästä hetkestä ja unohtaa viimeiset 4 vuotta ja niiden mukana tuomat koettelemukset?

Kai se vaan menee niin… Rankat kokemukset jättävät arvet, jotka eivät koskaan katoa. Ne haalistuu ajan kanssa, muuttuu lähes huomaamattomiksi. Joskus kuitenkin hipaiset arpea, tunnet sen karhean pinnan sormiesi alla ja muistot siitä, miten olet kyseisen arven saanut, palaavat mieleesi.

Vaikka niiden aikojen muistelu sattuu, se tuo mieleen myös ne kaikki ihanat kokemukset. Kaikki pienet, ja myös ne mielettömän isot, voitot. Läheisten onnenkyyneleet ja ystävien rutistukset. Lääkäreiden tsemppihalit ja sairaanhoitajien leveät hymyt. Ensimmäinen lenkki meren rannalla kantasolusiirron jälkeen, ensimmäinen visiitti kampaajalla, ensimmäiset päivät terveenä… Vaikka kuinka sattuisi, näistä muistoista en luovu, en ikinä.

IMG_9310.jpg

kuvat: Saranda

LUE MYÖS:

pitkä ja kivinen tie

rakas syöpä

no se hiton lymfooma: osa 1, 2 ja 3

kenen vuoksi

Kommentit (2)
  1. Jes, onneksi tulit lukemaan vanhoja kommentteja! Mä yritin hartaasti penkoa saapuneet- sekä roskaposti-kansiota, mutta ei löytynyt mistään… En ymmärrä mihin se maili katos 🙁 Yritä ihmeessä laittaa uudestaan, toivon tosiaan että tällä kertaa se löytää perille! Jos ei – voit laittaa sen viestin sitten toiseen sähköpostiosotteeseen.

    Tuo sanonta ”ehjimmät meistä on sirpaleista tehty” on aivan ihana. Se antoi mulle paljon voimaa silloin kun mietin, miksi näin kauheita asioita tapahtui juuri minulle ja mitä hyvää tässäkin muka on. Tajusin, että juuri nämä koettelemukset tekevät musta vahvan ja ehjän. Oot kyllä ihan oikeessa, onneksi ne raskaatkin muistot pysyvät mielessä. 

    Ja kiitos kovasti kohteliaisuudesta 🙂 <3

    Mailia ootellessa! 🙂

  2. Koskettava postaus. Vaikka nuo muistot ja arvet on ahdistavia ja raskaita niin on silti hyvä, että ne eivät unohdu. Jos ne unohtuisi, helposti voisi unohtaa myös vahvuutensa, kykynsä arvostaa pieniä asioita, onnellisuutensa tästä hetkestä ja tämän hetkisestä terveydestä – niitä positiivisia asioita, joita se kaikki paha on tuonut. Ja näin vanhemmiten oon alkanut ymmärtää mitä vanha sukulaiseni tarkoitti sanoessaan ”ehjimmät meistä on tehty pienistä sirpaleista”.

    Asiasta toiseen, onpa tosi kauniita kuvia susta ♥ Oot kyllä upea!

    PS.Huomasin vasta selatessani vanhempia kommentteja, että et oo saanut mun sähköpostia…Mä kun oon odotellut vastausta! 😀 Noh, koitan laittaa uudestaan viestiä piakkoin, toivottavasti tällä kertaa löytää perille.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *