Tosi hyvät tissit

Nää on ihan kuin vieraan naisen tissit, mies huokaa suorastaan haltioituneena. 

Jaahas – kai ne sitten on oikeasti turvonneet ihan merkittävästi, kun hänkin on tuota mieltä. Tämä ei olekaan vain eksessiivisen kehoni tarkkailun kuvitelmaa.

Toivoisin tämän olevan raskauden ensimerkki, mutta rehellisyyden nimissä, nämä tissit kasvoivat Gonal-F:llä.

Minä olen odottanut rintojeni kasvamista ala-asteelta lähtien. Tungimme kaverieni kanssa paidan alle milloin mitäkin ja leikimme spaissareita. Tai Eriniä ja Jonnaa.

Sinnikkäästä toivomisesta huolimatta rintani eivät koskaan kasvaneet edes sen vertaa, että alla pysyisi kynä, ei lähimainkaan. Olen kuitenkin oppinut olemaan tyytyväinen pieniin, kauniisiin, siroihin tisseihini.

Ne eivät koskaan ole tiellä, ne ovat kiinteät (olemattomalla ja kiinteällä on häilyvä ero), syvät kaula-aukot ovat tyylikkäitä, minulle sopii kaikki vaatteet, en tarvitse välttämättä rintsikoita, en koskaan kärsi tihi:stä eli tissihiestä. Laudat kunniaan!

Mutta, aaaika monta vuotta elämästäni olen kyllä toivonut edes vähän suurempia rintoja. Edes vähän!!

Ja nyt se hetki on viimein koittanut. Harras toiveeni on kuultu. Ei olla vielä lähelläkään kuppikoon muuttumista, mutta on ne kyllä kiistatta turvonneet. Kipeää niissä on lähinnä nännit.

Tämä on ihan mahtavaa! Mulla on tosi hyvät tissit nyt. Eipä olisi ilman lapsettomuushoitoja, hehheh.

Tekisi mieli näyttää tissejäni kaikille, jotka ne on halunneet vuosien varrella nähdä. Harmi kun on a) korona, ei näe ihmisiä eikä ne varsinkaan pyydä näyttämään tissejä b) saatan olla paksuna niin en voi ainakaan pienessä kännissä rohkaistuneena niitä esitellä.

Kyllä mä täydellisten tissien vuoksi voisin tämän käydä läpi uudestaankin. No, okei, en todellakaan. Ja eiköhän tämä turvotuskin kohta laske.

Hyvinvointi Oma elämä Parisuhde Terveys

Äkkiäkös sitä vähäsen lipsahtaa

Siis jos nyt saa lapsen, ja haluaa lisää lapsia, niin onko se nyt sitten aina tämä sama homma?

Mieheni kyselee suorastaan alkeellisia kysymyksiä siitä, milloin minä siis saatan olla raskaana. Hän ei myöskään meinaa uskoa, että alkiota ei kiinnitetty minuun millään tavalla, puhallettiin vaan sinne minne aurinko ei paista (kyllä, lääkäri sanoi että se puhalletaan kanyylin kautta).

Yritän vastata kaikkiin hänen kysymyksiinsä kärsivällisesti selittäen, mutta hermoja se kyllä raastaa. Tämä anatomiatuokio nyt vaan on malliesimerkki siitä, miten paljon syvällisemmin tämä on minun projektini.

Ei tämä ole minun projektini, mutta syvällisemmin minun. Tässä organisaatiossa minä olen tunnollinen projekti-insinööri, vastuuhenkilö, jonka tiimin rekry on siinä mielessä epäonnistunut, ettei hän kerta kaikkiaan pysty delegoimaan kurjimpia hommia kellekään muulle.

En tietenkään väitä, että lapsettomuus olisi hänelle yhtään sen helpompaa kuin minulle. Mutta, kyllä minäkin olen perehtynyt aika tarkasti esimerkiksi talomme rakennekuviin.

Tai no…

Okei, rehellisyyden nimissä, hän on perehtynyt niihin vielä sata kertaa minua tarkemmin. Kai minun vaan täytyy malttaa selittää biologiaa hänelle juurta jaksain.

– Mä oon kuullut, että kun ekan onnistuu saamaan, ni sitten sen jälkeen voikin tulla tosi helposti raskaaksi, mies aloittaa.

Niin… No, ainakin minun vanhempani ovat elävä esimerkki tästä.

– Mietipä, mitäs jos ne näytteet onkin menny pikkasen sekaisin siellä labrassa. 

-…

Miljardeja ja miljardeja uimareita siellä labrassa. Ovenkahvassakin varmaan jokunen. 

-…

– Ukkoa vaan ramppaa siinä tuomassa tahmaista purkkia, pyöröovi siinä pitäisi olla. Kuka nyt niistä purnukoista pysyy perässä. 

– Joopa joo…

– Äkkiäkös sitä vähäsen lipsahtaa.

– Joo, purkkeja vaan sielä täälä työpöydillä. 

– Mullahan tuli ne Starkin lähetyksetkin jollain viidellä nimimuunnoksella, ni jos tässä onki käyny sama homma! Ihan hyvin on voinu käydä. 

– …

– Ajattele kun mä ihmettelisin jossain rippijuhlissa, et onpa kumma kun tuo meidän esikoinen näyttää vähäsen beduiinilta.

– …ahahhah!

– Mieti jos mun lapsi onkin oikeasti vaikka sen vähän tummempipiirteisen äijän, joka kävi siellä runkkukopissa mua ennen!

– aahahaha!!

– Ihan onnellisena hoivailen sitä ja sitte rippijuhlissa vasta mietin, että jännä kun ei mulla kyllä oo ikinä kasvanut tuommosta partaa.

– hahhahAAH!!!

ahahahahh!!

Sitte vasta tajuat, että ei oo teiän Tohmajärven Unto-papan geeneissä ehkä tuommosta kikkaraa afrorintakarvaa.

– Semmosta mikä puskee jo ala-asteen luokkakuvissa kaula-aukosta.

– hehheeehe!

– Mä kyllä varmuuden vuoksi pyydän isyystestiä, ennen kun tunnustan yhtään mitään isyyttä sitten siellä synnärillä! 

– Se on kuules ihan sama kenen kanssa mä saan lapsen alulle, ne menee silti automaattisesti sun piikkiin.

Eiku en mä vaan tunnusta mitään kun ne kysyy! 

Eiku kyllä ne menee kyselemättä sun piikkiin kaikki mitä musta tulee ulos, ku ollaan naimisissa. Sinun ja piste, vaikka oisin käyny missä!

-…

– Mutta ei hätää! Ku kyllähän sun piikkiin mukuloita mahtuu!

– Mietipä, jos saadaan lapsi, ja sitten toinen lapsi tulisikin yllätyksenä ihan ilman mitään tämmösiä hoitoja.

-…

– Olispa tosi uskottavaa että joo, nyt hupsista vaan, hirveä taistelu ekan kanssa mutta nyt tuli vahingossa toinen!

-…

–  Mä oisin ihan varma että se onkin sen meidän putkimiehen.

– hahahah! Sillä on kyllä ihanat silmät.

– Jaahas…

-…hahhahAAH!

– Ihan varmasti oisi sen putkarin, sehän on aika ehtiväinen mies muutenkin.

Että semmosta meillä.

Hyvinvointi Parisuhde Terveys Vanhemmuus