se, että kiertosi on jo viikon pidempi kuin viime kuussa, mutta silti joka ikinen aamu liuskaan piirtyy vain yksi viiva. Yksi ainoa viiva, vierellään niin kovin valkeana hohtava testialue.

Tekisi mieli hakea eteisen kaapista punainen permanenttitussi ja vetää siihen viivoittimella kaunis, vahva, toinen viiva. Tai vaikka värittää koko p*rkeleen tikku huolellisesti purppuranpunaiseksi, ja syödä vasta sitten aamiaista.

Kurjinta on se, että joka ikinen päivä mietit, jospa sittenkin. Koska ihmeitähän tapahtuu, eikö?

Joka ikinen päivä, kun yllätykseksesi heräätkin hyviltä yöunilta odotetun menkkaherätyksen sijaan, ajattelet toiveikkaasti, että ehkä se ei vaan näkynyt vielä eilen testissä.

Äärimmäisen herkässä 10 mIU liuskatestissä, muistutat itsellesi.

Silti joka ikinen päivä petyt aivan yhtä kovasti. Pettymyksen pitäisi kaiken järjen mukaan olla päivä päivältä pienempi, mutta ei se vaan ole.

Miksi ne eivät vaan voi jo alkaa?

Kurjinta on tämä ikuinen välitila. Toiveiden ja pettymysten ikuinen vuoronvaihto.

En ollut ikinä ennen kuullut, että suvussani olisi minkäänlaista lapsettomuutta.

Hyvänen aika. Minullahan on kolme sisarusta. Kolme!

Monta sisarusta, nuorehkot vanhemmat. Parikymmentä serkkuakin. En ole osannut hetkeäkään epäillä, että suvussamme saattaisi olla lapsettomuutta.

Niin, mulle silloin määrättiin jotain keltarauhashormonia muistaakseni, mutta ei sillä ollut mitään vaikutusta, äitini kertoi.

Joo, sitten se vaan aikanaan onnistui, isäni komppasi. Mutta kestihän siinä. Mikäköhän siinä sitten oli.

Jaa-a. Olisipa ihan uskomattoman kiva tietää.

Pahin jännitykseni oli lauennut, muistin jopa hengittää. Kohoavat kyyneleet eivät kirvelleet silmäkulmassa enää ihan niin pahasti.

Niin, eli selvisikö se syy sitten lopulta, kysyin.

Nytkö minä vihdoin saan vastauksen elämäni suurimpaan arvoitukseen? Yhdellä puhelullako se olisi koko ajan selvinnyt?

Eei, ei kyllä mitään syytä ikinä selvinnyt. Näinköhän se voisi sitten olla jotain perinnöllistä…

Ai VOISIKO, teki mieleni kivahtaa. Sehän on ihka ensimmäinen asia jota niissä tutkimuksissa kysytään!!

Ja me olemme aina kirkkain silmin vastanneet, ettei suvussa ole ollut ongelmia, sillä kaikki ovat todistettavasti lisääntyneet. Minun sisaruksillani tosin ei ole vielä lapsia, mutta mitäpä väliä sillä tutkintahaaralla on, kun sisaruksia ylipäätään on.

Huokaisin syvään ja tuijotin kattoa. Olipa tämä varsinainen plot twist.