Lienee selvää, etten asioinut apteekissa järjen äänellä. Minun olisi tietysti pitänyt ostaa kaksi piikkiä saman tien. Nehän tilattiin tukusta.

Tiesin vallan hyvin, että inseminaatioita on tulossa kaksi, joten molemmat kyllä kuluisivat. Sivuutin järkisyyt sujuvasti ja toimin sen toisen, eli ikuisesti ihmeeseen uskovan, hennon äänen mukaisesti.

Ensimmäisellä inseminaatiokerralla hamstrasin heti minulle osoitetut lääkekynät sillä lopputuloksella, että sadan euron piikki meni hukkaan.

Silloin farmaseutti sekoitti millilitrat ja IU:t, laskien yhteen hoitoon tarvitsemani määrän aivan väärin. (Kiitos lääkevalmistajat: kynä on niin idioottivarma käyttää, että osasin kyllä pistää oikean määrän.) Lisäksi, epäonnistuneen inseminaation jälkeen minä naiivisti haaveilin meidän saavan lapsen alulle kotioloissa kuten muutkin ihmiset, jolloin lääke vanheni kylmäkellariimme.

En muista lääkärin ohjeita kaikkine vaihtoehtoineen tarkasti, koska lääkärin puhelun aikana keskityin enimmäkseen siihen, mitä työkaverini kuuli puhelustani. Tärkeimmät asiat ensin.

Tuli tarkastettua, että omakanta päivittyy aika hitaasti. Siitä olen varma, että minun täytyy pistää vielä kaksi päivää. Ruiskussa on enää puolikas annos. Jep jep. 

Tämä hoito tuntuu muutenkin olevan valistunutta arvailua, joten olkoon. 

Follow my blog with Bloglovin

Nyt on siis kierron päivä 10 ja olet pistänyt 50 yksikköä neljänä päivänä, eikös. Mikäs sinulla on vointi? Taas uusi tuttavuus. Tämä lääkäri on varmaan minun ikäiseni nuori nainen.

Hyvä vointi, en ole huomannut yhtään mistään että olisi jotakin lääkitystä. Oion mustan neulemekkoni helmaa malttamattomana ja lasken silmälasini lääkärin työpöydälle. Ne aina vaan huurustuvat, vaikka kuinka taittelisin maskia.

Lääkäri kertaa lapsettomuushistoriaani ja minä toimin pöytäkirjan tarkastajana.

Kyllä, alkuun epäiltiin ovulaatiohäiriötä, joka on sittemmin poissuljettu, ja reilu vuosi sitten on tehty yksi (ensimmäinen) inseminaatio. Sitten tuli klinikan kesätauko, työprojekteja ja ennen kaikkea turhia toiveita ihmeen tapahtumisesta, sekä vielä päälle koronaperuutuksia, joiden takia toinen inssi on vasta nyt.

Ensimmäisellä inseminaatiolla annos oli 37,5, ja silloin kaikki meni täydellisesti. Nainen kertoo, että nykysuositusten mukaan selittämättömästi lapsettomille määrätään 50 yksikön annokset. Niin, eihän se inssi täydellisesti mennyt, koska en tullut raskaaksi.

Mmm, nyökkään hyväksyvästi, ja kaksi inssiä tehdään nyt jonottaessa IVF:ää.  Jokos täällä voi ottaa housut pois, niin saatan vielä ehtiä palaveriin.

Laverille vain, rohkeasti lähelle reunaa. Tämä nainen  ei haparoi, vaan löytää oikean kohdan ja kulman heti.

Tuijotan katossa olevaa taideteosta ja mietin, johtuukohan se siitä, että meillä on jotenkin samankaltaiset elimet. Täytyyköhän kaikkien muidenkin naisten sisälle työntää tavaraa yhtä tarkasti oikeassa kulmassa, kuin minuun. Vuosikymmenen innokkaasta harjoittelusta huolimatta mieheni ei ikinä onnistuisi sauvan työntämisessä noin hienosti.

Nainen ultraa huomattavasti keskivertoa hellävaraisemmin. Hän ei työnnä sauvaa liian syvään tai kääntele sitä liian rajusti puolelta toiselle, kuten monet muut tekevät, mutta huomaan silti jännittäväni jalkojani. Tässä mahdollista kipua pelkää vähän samoin tavoin kuin hammaslääkärissä.

Hyvin pian hän toteaa limakalvon olevan oikeaoppisesti kolmikerroksinen. Olisin voinut lyödä siitä vetoa. Niin se on joka kerta ollut, tulkitsijasta riippumatta.

Oikealla on vähän soikion muotoinen johtofollikkeli, vasta 15mm. Haluaisin täsmentää, että lähtökohtaisesti follikkelini ovat kyllä olleet täydellisen kauniita helmiä, olenhan sentään mallioppilas täällä.

Laskemme yhdessä, että kasvua on milli päivässä, joten H-hetki sattunee viikonlopulle, jolloin klinikka on kiinni. Jälkikäteen muistan toimintaohjeet melko suuripiirteisesti – lisää piikitystä ja kasa ovulaatiotestejä. Piikki loppuu yllättäen kesken, eikä apteekista tietenkään löydy valmiina lisää.