Oli kaunis marraskuinen pakkaspäivä, kun esikoisemme sai (ehkä) alkunsa.

Tämän kauniin ja merkityksellisen päivän luetuin uutinen oli Pirkanmaa kiristää koronakeinoja: ei yli 10 hengen yksityistilaisuuksia, maskit työpaikoille.

Spotifyn ykkösenä oli Jannika B:n Pyyntö, Vain Elämää kausi 11-veto. (Minä en missään nimessä halua kuunnella tätä kappaletta, koska se kertoo lapsista, ja se on muutenkin aivan liian haikea minulle tässä elämäntilanteessa.)

Hetki oli ikimuistoinen – siis siinä mielessä, että ihmiselle tuskin tehdään elämänsä aikana lukemattomia inseminaatioita. Muistan oikein hyvin myös edeltävän kerran, jolloin esikoisemme ehkä sai alkunsa, mutta ei sitten saanutkaan. Alkuunkaan.

Kävimme klinikalla päivätöidemme lomassa, molemmat erikseen. Meille tämä on asia, joka täytyy kiltisti vaan suorittaa pois alta, joten emme vaivautuneet saapumaan minun ajalleni yhdessä.

Miehen täytyi joka tapauksessa toimittaa näyte klinikalle jo pari tuntia aiemmin, jotta labra ehti pestä sen ennen minun aikaani. Esikoisemme saattoi olla yksi 57,6 miljoonasta.

Inseminaatio itsessään on äärimmäisen helppo suoritus. Jos matkoja ei lasketa, toimitus on huomattavasti nopeampi kuin perinteinen paneminen. Bonuspisteitä myös siitä, ettei pesty näyte valu häiritsevästi kun odottaa hissiä parkkihalliin.

Toki olisin toivonut, että tästä elämäni mullistavasta hetkestä jää muisteltavaksi vaikka järisyttävä orgasmi keittiönpöydällä, eikä sisääni työnnetty kylmä ankannokka ja lääkärin kommentti Oikein muhkea limakalvo sinulla.

Tuijotin ovulaatiotestin kahta viivaa miettien, soitanko klinikalle lainkaan.

Lääke oli loppunut kesken, ja olin jo rampannut lääkärissä neljä kertaa kahden viikon sisällä. Tekosyyvarasto poissaoloilleni oli pahasti ehtynyt. Sitä paitsi tämäkin ovulaatioviiva voisi olla vahvempi, ja nämä pirun testitkin loppuivat nyt.

Sitten muistin omakannan kirjauksen: hoidon kiireellisyys, lähettäjä: 8-30 päivää. Jos inssiä ei tehdä nyt, yksi pelastusrengas pois yksinäisestä vanhuudesta voi jäädä käyttämättä. Siispä varaamaan aikaa, vaikka rakkulaa ei ole nyt seurattu.

Ajattele, viisitoista pinnaa on aika hyvä tsäänssi. Mä voisin jäädä kesälomalta isyyslomalle, mies mietti lauteilla.

Olen rakastunut mieheni positiiviseen elämänasenteesen. Mutta.

Minusta 15% on meille äärimmäisen huono mahdollisuus, kun huomioidaan, että onnistuneessa joukossa on mukana ne, joilla on ongelmia esim. sperman laadussa tai ovulaatiossa. Eli ne ihmiset, joiden ongelma selkeästi ratkeaa tällä hoitomuodolla.

Onnistun kertomaan ajatuksistani vaikuttamatta kyyniseltä ämmältä.

No, ehkä munkin uimarit tarvitsee navigaattoria. Tai ehkä ne nimenomaan on kuunnelleet väärää navia. ”Älä syvemmälle. AUTS älä noin syvälle!!!”

Joo – viimeisin oli imitaatio minusta sängyssä. Kieltämättä tuo on vakiolausahdukseni (vaikka ei hänellä mikään poikkeuksellisen suuri meisseli ole).

Miesparka. Joutuu heräämään lähes tuntia tavanomaista arkiaamua aiemmin vetämään käteen ja kuskaamaan esikoistamme povitaskussaan.