Asioita, jotka opin vuonna 2016
Opin kirpeimmän kautta.
1. Sinun lapsesi eivät ole sinun lapsiasi. He ovat itseensä kaipaavan elämän tyttäriä ja poikia. *
2. Vaikka kuinka olisit itse onnellinen, tasapainoinen ja valmis kaikkien aikojen parhaaseen vuoteen, et ole saari. Kukaan ei ole. Muut ihmiset vaikuttavat elämäsi kulkuun myös, ja he voivat heitellä rattaisiisi niin paljon kapuloita, että lopulta vuodesta tuleekin kaikkien aikojen kamalin.
Vaikka kuinka itse olit ajatellut vain elellä rauhassa, tehdä työtä ja kasvatella lapsia joka hetkestä nauttien.
En olisi ikinä uskonut, että näin voi olla, mutta näköjään se on mahdollista. Olin aliarvioinut muiden ihmisten vaikutuksen omaan elämääni. Kaikki tilanteet elämässä eivät olekaan aina vain asennekysymyksiä. Tai ehkä lopulta ovatkin, mutta joskus sitä voi väsyä olemaan asennemuija. Onko se ylipäänsä kenenkään velvollisuus? Olla asennemuija aina vain?
3. Pystyt kokoamaan itsesi pahan kriisin jäljiltä kerran oikein reippaasti, mutta toinen kerta voi lyödä sinut maan rakoon.
4. Eteisvärinä ei välttämättä ole hengenvaarallista.
5. Hermokipu voi kestää puoli vuotta ja mennä silti lopulta itsestään ohi.
6. Paljon hankintalaista.
7. Et lakkaa pelkäämästä lapsesi puolesta, kun tämä hyppää hevosilla esteitä. Kauhukuvat pyörivät mielessäsi joka ikinen kerta aina siihen saakka kunnes lapsi on jälleen jalat maan kamaralla. Kauhukuvat pohjautuvat jossain määrin realismiin; olet istunut jälkikasvusi kanssa turhan usein ensiapupäivystyksessä.
8. Voit herätä yli kuukauden ajan joka yö kahden ja neljän välillä.
9. Oikeasti isot ongelmat eivät katoa sillä että ulkoilet, että ostat kukkia tai lepäät. Oikeasti isot ongelmat eivät katoa myöskään joogalla eivätkä mindfulnes-harjoitteilla. Mieltään voi kyllä harhauttaa erilaisin vippaskonstein, mutta onko se sinun tapasi elää? Eipä taida olla. Oikeasti isot ongelmat täytyy tavalla tai toisella aina käsitellä ja ratkaista.
10. Joskus tarvitaan unilääkkeitä, jotta selviäminen voisi ylipäänsä alkaa.
11. Opit rakastamaan koiraa.
12. Oikeudenmukaisuus, rehellisyys ja avoimuus eivät aina takaa hyvää ja kaunista lopputulosta. Tämä on ollut ehkä kovin oppi. Oletteko te muut todella tienneet tämän aina?! Olenko maailman ainoa ihminen, joka tajuaa vasta pikkuista vajaa nelikymppisenä, ettei hyvä aina voitakaan?!
13. Pelastaudu palavasta talosta. Muuten voit kuolla. Tämä on sekä oppi elävästä elämästä että metafora. Tiedän erään, joka löydettiin hiiltyneenä kotinsa keittiöstä vaahtosammutin vielä käsissään. Joskus kannattaa lakata yrittämästä ja juosta.
14. Älä anna kenenkään kohdella itseäsi huonosti sillä verukkeella, että ”sinähän olet niin vahva”. Et ole vahva, et. Tai jos oletkin, niin se on oma asiasi, ei piirre, jolla muut ihmiset voivat pelailla.
15. Perikunta, omaiset, kuolinpesä. Paljon erilaisia käytännön asioita hoidettavana vielä kauan sen jälkeen kun vainajalle on nakattu kebiet mullat.
16. Puolisosi on timantti ja puhdasta kultaa silloin kun hätä on suurin.
Nämä asiat nyt ainakin olen oppinut. Kenties oli vielä jotain muutakin, mutta tässä päällimmäiset. Oli aivan kamala vuosi. Hyvällä fiiliksellä, ilolla ja innolla lähdettiin koitokseen – lopputulos oli täysi fiasko. Toivottavasti vuosi 2017 on radikaalisti erilainen. Ja toivottavasti kaikki ne kliseet vaikeuksien jalostavasta ja vahvistavasta vaikutuksesta pitävät paikkansa.
* ”Sinun lapsesi eivät ole sinun lapsiasi.
He ovat itseensä kaipaavan elämän tyttäriä ja poikia.
He tulevat sinun kauttasi, mutta eivät sinusta,
ja vaikka he ovat sinun luonasi, he eivät kuulu sinulle.
Voit antaa heille rakkautesi, mutta et ajatuksiasi, sillä heillä on heidän omat ajatuksensa.
Voit pitää luonasi heidän ruumiinsa, mutta et heidän sielujaan, sillä heidän sielunsa asuvat huomisessa, jonne sinulla ei ole pääsyä, ei edes uniesi kautta.
Voit pyrkiä olemaan heidän kaltaisensa,
mutta älä yritä tehdä heistä itsesi kaltaista,
sillä elämä ei kulje taaksepäin eikä takerru eiliseen.
Sinä olet jousi, josta sinun lapsesi lähtevät kuin elävät nuolet.
Kun taivut jousimiehen käden voimasta,
taivu riemulla.”
(Kahlil Gibran, Profeetta, 1923)
