Mars matkaan

Tänään olen pakannut, sillä keikkaliput vaihtuivatkin lentolippuihin. Lähden katsomaan miltä kesä näyttää Keski-Euroopassa.

En vielä eilen tiennyt minne lähden huomenna, ja se tuntui ihastuttavalta. On suorastaan terveellistä joskus vain päättää, että lähtee juuri sinne minne saa halvat lentoliput. Sellaista elämää kaipaan, että ei ole suunnitellut kaikkea tarkasti ja perusteellisesti etukäteen. Ei kelloa, kellokorttia, työvuorolistoja, aikatauluja, menoja, kiirettä. Pelkkää uutta ilmaa ja pään tuuletusta.

Aion istua kahviloissa ja puistoissa, kävellä outoja katuja, syödä uusia ruokia, juoda viiniä, ihmetellä ihmisiä ja ihastella keskiaikaisia rakennuksia. Päätimme mieheni kanssa, että nyt emme tee niin kuin normaalisti ja suunnittele etukäteen kaikkia paikkoja, missä käymme ja mitä teemme, jotta ehtisimme kaiken siinä rajatussa ajassa, joka lentolippujen väliin jää. Tällä kertaa menemme sinne minne huvittaa ja minne satumme eksymään ja jos ei huvita eksyä minnekään, istumme vaikka koko päivän samalla puistonpenkillä ja katselemme ohi lipuvaa vilinää. 

Tämän loman tarkoituksena on vain olla rentona ja unohtaa kello.

Koska nyt on kesäloma. Muutama viikko tyhjää aikaa vain minun käytössäni, jokainen päivän tunti kulutettavana siihen, mikä juuri sillä hetkellä kiinnostaa. Se on harvinaista herkkua.

Palataan juhannuksen jälkeen. Ihanaa kesäaikaa kaikille!

Suhteet Oma elämä Mieli Matkat

Tähtihetkiä

Koin yhden järistyttävän kokemuksen viikonloppuna, tai tarkemmin sanottuna viime perjantaina.

Steven Tyler istui flyygelin taakse, sali oli pimeä ja hetken ajan hiljainen kun 9000 katsojaa pidätti hengitystään, sitten alkoi valtava huutomyrsky ja Dream On. Voiko siinä ihmisen lapsi muuta kuin itkeä?

Aerosmith oli mahtava. Sama se, että Tylerilla (ja koko bändillä) on jo reippaasti ikää, narkkariulkomuoto ja silmiinpistävästi kirurgin kiristämät silmät: se mies on kaikessa hulluudessaan ja korniudessaan niin kuuma. Ja mikä parasta, vielä vuosikymmenten mittaisen uran ja sekopääelämän jälkeen hän laulaa kuulijansa tainnoksiin. Mikä karisma ja mikä ääni. Vaikka levyt on kuunneltu puhki lukemattomat kerrat, livenä ääni oli uskomaton.

Olin niin onnellinen. Mahtavan musiikkikokemuksen jälkeen olo on yhtä aikaa tyhjä ja täysi. Tyhjä siksi, että on antanut kaikkensa ja samalla unohtanut kaiken muun, kun on vain keskittynyt ja nauttinut kuulemastaan ja näkemästään. Täysi siksi, että hetkeen keikan jälkeen mikään muu ei tunnu miltään, kun keho ja mieli ovat täynnä adrenaliinia ja euforiaa.

Sellaiset hetket ovat parasta. Aion tietoisesti kerätä niitä, tähtihetkiä, niin usein kun vain voin ja pystyn, koska sellaisten jälkeen tuntuu aina siltä, että olisi vähän enemmän elossa.

Viikonloppuna, jos lippupalvelu suo, tähtihetkieni listalla on Europe.

Parasta!

 

 

Hyvinvointi Mieli Musiikki Ajattelin tänään