Ladataan...
ninnupinnu

 

Mun on ollut vaikea kirjoittaa mitään, koska olen pohtinut mistä asioista kirjoittelisin tänne blogiin. On ollut alusta asti selvää, että haluaisin kirjoittaa Porilaiseen tapaan raa’an rehellisesti kaikista kokemuksistani ja minulle sattuneista kommelluksista. Kysymys on lähinnä ollut siitä kuinka paljon vedän mukaan kirjoituksiini Juhoa ja Maxia. Se on edelleen niin veteen piirretty viiva, etten ihan tiedä mitkä asiat haluan asettaa sinne toiselle puolelle ja mistä asioista kertoa julkisesti, koska olen julkisuudessa. On kuitenkin eräs asia, josta haluaisin kertoa. Ehkä siitä on apua muille.

 

Meidän Maxilla on oikeanpuoleinen huuli-ien- ja suulakihalkio. Maxin nassusta ei siis puutu mitään, mutta toinen puolisko ei oo vaan jostain syystä sulautunut yhteen toisen puoliskon kanssa. Suvussa tai tuttavien lapsilla ei ole ollut koskaan mitään erityistä, siitä syystä emme osanneet mitään erityistä odottaa. Aluksi rakenneultrassa kaikki tuli shokkina. Jotenkin tajusi kuinka pienestä kaikki on kiinni, kun pieni elämä kehittyy. Asiat voisivat olla kuitenkin paljon paljon hullummin! :)

 

Tämä pienen pieni epätäydellisyys on kuitenkin tehnyt meidän upeasta pojasta vieläkin täydellisemmän. Maxin halkio on onneksi kapea koko matkaltaan, joten se ei vaikuta hänen muihin piirteisiinsä. Hänen nauraessaan ja hymyillessään hymy on valloittavan leveä, muulloin  hän näyttää kuin pieneltä nallekarhulta. Ihanan persoonallinen!

 

Maxin halkio ei ole myöskään tehnyt hänen elämästään tähän saakka mitenkään toisia lapsia erilaisempaa. Max on hyvin jäntevä, terve vauva ja synnytyssairaalastakin lähdettiin kotiin yhden kokonaisen vuorokauden jälkeen. Syöminen sujuu tuttipullosta aivan normaalisti. On sujunut alusta saakka. En tosin imetä (se ei useinkaan onnistu), mutta meidän aivan mahtavan neuvolatädin mielestä sekin olisi Maxin kohdalla halkiosta huolimatta onnistunut, jos minulle olisi normaalisti synnärillä imetykseen ohjattu. 

 

Olemme käyneet aivan normaalisti kaupungilla ja useat ihmiset ovat Maxin nähneet. Olen muutenkin ollut tosi avoin asiasta alusta saakka. Osa on kannustanut tästä blogissa kertomaan, josko se toisi muille apua. Joku tosin epäili, että koska en julkaise kuvia tai ole kertonut asiasta minua jollakin tavalla hävettäisi. Se ei pidä ollenkaan paikkaansa. Kauhea ajatus. Miksi meidän pienen perheen pitäisi tuntea huonommuutta tai hävetä ? 

 

Eniten on tullut kommenttia, että onpa kauniit isot siniset silmät ja hirmu söpö poika, kuin mitään negatiivista. Mitään kovin pahaa tai ilkeää en oo kuullut, ja hyvä niin, koska musta on kehkeytynyt aikamoinen leijonaemo! Mun suusta vois pikaisesti tulla pikkuinen sivallus takaisin päin, ”ite oot!” -tyyppisesti. Onneksi sitä ei ole tarvittu. Olisihan se hölmöä kenenkään sanoa mitään negatiivista pojan hymyillessä ja tuijottaessa suoraan silmiin isoilla sinisillä silmillään. Ei Max ole kuuro. Ja mistään kohdasta pieni vauva ei kyllä siloposkineen näytä rajulta!

 

En mä pelkää mitään katseita joita saadaan kauppareissuilla, joilla Max on ollut sylissä, kun ei ole vaunuissa viihtynyt. Kyllä sen silti huomaa kun joku tuijottaa vähän liian pitkään. Tuijota pois, ei mennä siitä rikki. Eikä ei oo meiltä pois. Mä rakastan mun poikaa! Ja mielelläni itsekin tuijottelen häntä päivät pitkät. :)

 

Kenenkään ei tarvitse myöskään sääliä. Tämä on meidän elämää ja voin kertoa, että meillä on oikein valtavan ihanaa joka päivä. Häneen ei satu. Sitä muuten jotkut tutut ovat kyselleet. Mä vähän itse epäilen, että edes näyttäisi sattuvan, koska Max on oikea hymypoika.

 

Voisin välittää vielä ison kiitoksen Danske Bankin työkavereille, joilta sain raskausaikana ehkä suurinta tukea, kun meitä kamalasti lähinnä peloteltiin muilla poikkeavuuksilla perinnöllisyyslääkärin toimesta. Hän esitteli seinäharkon kokoista kirjaa kaikista mahdollisuuksista. Sitä en olis tarttenut. Oli mulla muutama aika itkuinen päivä duunissa. Mä luulen, että sillä perinnöllisyyslääkärillä ei ollut ihan kaikkein paras pelisilmä ja se lähinnä pelotteli. Hänen pelotteluistaan huolimatta en suostunut lapsivesipunktioon. Ja siksi tosiaan vasta synnärillä kävi ilmi, ettei Maxilla ole todellakaan muita poikkeavuuksia. Verikokeella onneksi pystyttiin sulkemaan pois muut vakavat kehityshäiriöt. Sitäkin testitulosta odotin reilun viikon. Mun duunikaverit muistaa kyllä sen ilon kyynelien puhelun, jonka sain duuniin. Kiitos teille!

 

Ja tiedoksi! Mielelläni näyttäisin koko maailmalle kuinka kaunis lapsi Max on, mutta olemme tehneet sen päätöksen ettemme julkaise suoria kuvia Maxista, josta hänet voisi tunnistaa, ennen kuin hän osaa itse päättää haluaako näin tehdä. Osana syynä tässä päätöksessä on juurikin se, että olen julkisuudessa ja hyvin todennäköisesti kuvia päätyy iltapäivälehtiin. Toiseksi ollaan saatu Maxin kummeilta, Sara ja Mikko Parikalta, tästä hyvä esimerkki miten lapset ovat osana sosiaalista mediaa, mutta pysyvät kuitenkin poissa julkisesta valokeilasta. Sitä on ollut erittäin hieno seurata. 

MUTTA olette kaikki erittäin tervetulleita moikkaamaan, jos näette meidät vaunulenkillä, kahvilassa, ruokakaupassa, lounaalla tai shoppailemassa kaupungilla! :)

 

Ehkä sellainen tietoisuuden lisääminen poistaisi näitä ihmettelijöitä, koska näille tehdään niin pienenä ne korjausleikkaukset, ja sen jälkeen se erilaisuus lähtee alun jälkeen korjautumaan ja aikaa myöden vallan katoaa. Onneksi asian eteen on tehty jo hieman duunia. Mia Vieltojärvellä on upea blogi, jossa on kertonut omia kokemuksiaan ja hänen instagramistaan on ollut itsellekin apua.

 

https://halkiopoika.blogspot.com/?m=1

 

Tässä muutamia lehtijuttuja aiheesta:

 

https://yle.fi/uutiset/3-10240600

 

https://www.satakunnankansa.fi/kotimaa/oliverin-kehityshairio-jannitti-ja-pelotti-vanhempia-nyt-miia-vieltojarvi-puhuu-avoimesti-poikansa-halkiosta-kenenkaan-ei-tulisi-ajatella-etta-erilaisia-lapsia-pitaa-piilotella-201047237

 

https://www.is.fi/perhe/art-2000000667912.html

 

https://www.is.fi/perhe/art-2000005875451.html

 

Rakkaudella, Ninnu

Ladataan...

Ladataan...
ninnupinnu

Ollaan totuttu Juhon kanssa matkustelemaan eikä olla ajateltu luopua siitä Maxin saavuttua maailmaan. Meillä on kova halu näyttää tälle uteliaalle pienelle tätä meidän suurta maailmaa. Matkustelu saattaa tottakai olla hieman erilaista. Pienen kanssa valitaan ehkä hieman aiemmasta eroavia kohteita, pienemmän budjetin matkoja ja aika varmasti joudun ennemmin tai myöhemmin myöntymään myös sille kuuluisalle Bamse Clubille. :)

 

Me ollaan suunniteltu jo vaikka mitä reissuja tähän Maxin ensimmäiselle vuodelle. On tulossa Amsterdamia, Osloa, Espanjaa ja Yhdysvaltoja. Jos aika riittää niin tarkoitus olisi päästä näyttämään Maxille myös Tallinna ja Tukholma, joihin ollaan menossa laivalla. Aiemmin menin Tukholmaan vain lentäen, koska olen saanut teininä tarpeeksi lukuisista laivareissuista. Jotenkin olen tuntenut olevani siellä aina vähän vankina, koska siellä ei ole mitään järkevää tekemistä. Nyt annan uuden mahdollisuuden niille.

 

Olen tehnyt paljon tutkimusta netissä, siitä miten vauvan kanssa matkustetaan. Kysellyt myös tutuilta pienten lasten vanhemmilta. Tämän pohjalta olen yrittänyt muodostaa listaa siitä mitä hankintoja tehdään helpottamaan tulevia lentomatkoja. Paljon selviteltävää ja suunniteltavaa homma vaatii, tavaroiden ja itse matkustamisen osalta, mutta on varmasti järjestettävissä. Onneksi sylivauvan lennot ja hotellit hoituu useimmiten melko nimellisellä korvauksella, ainakin nuo mitä olen selvitellyt.

 

Täältä löysin hyviä vinkkejä vauvan kanssa matkustamiseen : https://www.momondo.fi/discover/artikkeli/matkustaminen-lasten-kanssa

 

  1. Babyzen yoyo+ -matkarattaat: Yksityiset henkilöt näyttää vuokraavan Tori.fi:ssä näitä 30-35€/vko hintaan ja esimerkiksi muissa yhteyksissä käyttämäni Liizi.fi vuokrauspalvelu ihan hieman kalliimmalla.  Toinen vaihtoehto on ottaa kuljetuslaukku, jotta omat rattaat säilyy ehjänä mennen tullen, eli ettei lentokenttähenkilökunta riko niitä heitellessään matkatavaroita. näitä saa myös ostettua ja vuokrattua. Kuljetuslaukku on kuulemma niin tilava, että sinne voi pakata kaikenlaisia tarvikkeita. Siitä ei  ilmeisesti tarvitse maksaa mitään. Lisäksi vauva saa ottaa omat käsimatkatavaransa ja 23 kg matkatavaroita. Kuten me vanhemmatkin. 
  2. Turvakaukalo, koska ollaan ajateltu myös autoilla kohteissa paikan päällä. Meillä Maxi-Cosin Pebble, johon saa adapterin juurikin noihin Babyzenin matkarattaisiinkin. Vauvalle saa useimmiten veloituksetta ottaa mukaan kaukalon, ja jos koneessa tilaa, sen saa ottaa matkustamoon, mutta tällöin vauva ei varsinaisesti matkusta kaukalossa eli sitä ei voi kiinnittää penkkiin. Jos haluaa, että vauva matkustaa kaukalossa ja kaukalo kiinnitetään penkkiin, on vauvalle ostettava oma paikka useimmiten ihan täyteen hintaan ja kaukalon on täytettävä FAA:n tai muun vastaavan instanssin säädökset. Muutoin alle 2 v. lapset matkustaa aikuisen sylissä ns. 10 %-lipulla. Yli 2 v. ostetaan ihan omat liput täyteen hintaan. Lentokoneessa saattaa myös olla baby cot -paikkoja, joita voi tiedustella. Eli joillakin lentoyhtiöillä voi alle yksivuotiaita varten varata vauvan sängyn / kopan myös nimellä baby bassinet. Se kiinnitetään tuolisi edessä olevaan seinään.
  3. Kantoreppu: lentokoneessa ja reissussa varmasti kätevä rauhoittamisväline. Meillä on tällä hetkellä Tula Free-to-Grow- kantoreppu, mutta harkinnassa on joku toinen, jossa vauva vi olla kasvot menosuuntaan. Meidän valpas pienokainen ei viihdy kovin hyvin kasvot minuun päin vaan haluaa tarkkailla eteenpäin.
  4. Makuupussi lentokoneeseen ja rattaisiin ja hotellissa nukkumiseen (äitiyspakkauksen on oikein mainio)
  5. Lentopatja (?) Löysin mielenkiintoisen lentopatjan googletellessani vauvan matkustustarvikkeita. 
  6. Hoitolaukku (ehkä ennemmin vielä reppu) ja tarvikkeet niin kuin normaalistikin. Leluja, nokkamuki, tuttipulloja ja ehkä niiden desinfioija. Rantalomalle tarvitaan aurinkovoiteiden ja -hatun lisäksi rantaleluja. Vaippoja saa ostettua matkakohteestakin lisää. Itse ottaisin runsaasti korviketta tai muuta ruokaa, jottei tule perillä yllätystä ettei juuri sitä merkkiä löydy.
  7. Paljon vaihtovaatteita vauvalle, (ja itselle) jos ei aio käyttää pesulaa tms. Lämpimät vaatteet pipoa myöden lentokoneeseen itsellänikin on aina kylmä koneessa.
  8. Matkasyöttötuoli ?
  9. Matkasänky ?
  10. Hyvä ja rento mieli, koska se siirtyy vauvaankin!

 

Miten te olette matkustaneet tai mitä muuta olette ajatelleet ottaa matkaan mukaan? 

 

Kerron sitten myöhemmin, miten meidän matkustelu on mennyt, kun matkoille päästään! :)

 

Rakkaudella, Ninnu

 

Ladataan...
ninnupinnu

Aika menee hurjaa vauhtia eteenpäin vauvan kanssa ollessa ja päivät, viikot ja nyt kuukaudetkin vain kiitävät ohitse, sillä meidän pieni käärö on jo 2,5 kk! Olimme vain yhden kokonaisen vuorokauden synnytyssairaalassa, joten kotiinlähtö tuntui jännittävältä. Toisaalta olimme osastollakin hoitaneet vauvaa ihan kahdestaan ilman apuja. Synnytysosastolla oli paahtavan kuuma, koska oli juuri ne kovimmat helteet, joten oli myös helpotus päästä kotiin. Tulimme kotiin ja ihmettelimme pikkuistamme kantokopassa. Meitä oli ohjeistettu vaipanvaihtoon, napatyngän puhdistamiseen ja annettu kaksi puhelinnumeroa, joihin saisimme pari ensimmäistä viikkoa soittaa, jos tulee hätä tai kysyttävää. Toinen minun ja toinen vauvan tarpeisiin. Siitä alkoi uudenlainen arkemme. 

 

Miten meillä syödään ja nukutaan? 

 

Vauvaa oltiin ruokittu syntymästä saakka tuttipullolla, johon vesihauteessa lämmitettiin 20 milliä maidonkorviketta kahden tunnin välein. Hän sai synnytyssairaalassa luovutettua maitoa, koska sitä ei itseltäni tullut. Imetykseen en siksi juurikaan saanut edes opetusta. Luulen, ettei maitoa tullut minulta juuri sen verenhukan ja alhaisen hemoglobiinin vuoksi, jonka synnytys mulle aiheutti.

 

Maito alkoi nousemaan vasta viidentenä päivänä. Maidonnoususta oli leikki kaukana. Mun jo valmiiksi ihan liian iso rintavarustus mielestäni triplaantui ja niistä tuli mun pään kokoiset, yhtään laittamatta värikynää. :D AUTS! Se sekä nauratti että itketti.

 

Lukuisista yrityksistä, vinkeistä tai tissikuiskaajista ja mahtavasta maidonnoususta huolimatta en onnistunut imetyksessä, koska en saanut maitoa herumaan (eli ulos rinnoistani) hänelle tarpeeksi. Vauvalla oli alusta saakka hirmuinen nälkä ihan koko ajan, jonka hän hyvin hyvin äänekkäästi aina ilmaisi. Voi naapuri parkoja :D Vauvalle tuli myös joka kerta hirmuinen rintaraivo rinnallani, kun maitoa ei heti hänelle suihkunnut. Olihan hän tuttipullosta tottunut ensimmäiset päivät syömään, josta maitoa tuli riittävästi. Tunsin itseni hyvinkin turhaksi. 

 

Koitin myös pumpata hänelle maitoa. Se teki nänneille aluksi todella kipeää, mutta hyvin nopeasti siihen kyllä tottui. En saanut pumpattua kuin 50-80ml päivässä, vaikka pumppasin kaksi viikkoa jopa kahdeksan kertaa päivässä. Kun Juho meni takaisin töihin, minulla ei yksinkertaisesti riittänyt tuohon pumppailuun kädet eikä aika, joten luovutin. Mielestäni se on aika mahdotonta vauva sylissä ja sitä syliä hän vaati ihan jatkuvasti. Mun nännit oli siis yhtä hyödyttömät kuin vauvan isän, vaikka mut piti olla siihen luotu. Pääasia kuitenkin oli, että vauva söi hyvin ja kasvoi, eikä paino päässyt tippumaan. Maidon tulo ja tihkuminen loppui kokonaan yllättävän nopeasti, vaikka sitä aluksi tihkui kun vauva itki läheisyydessäni.

 

 

Olen hävennytkin sitä etten lopulta pystynyt imettämään häntä. Asia on ollut tällä viikolla esillä, koska on imetysviikko. Olen suurelta osin päässyt jo yli näiden kuukausien aikana siitä, että meidän vauva juo korviketta tuttipullolla enkä häntä pystynyt imettämään. Mutta silti olen välillä miettinyt jääkö hän jostakin paitsi, jääkö siteemme vaillinaiseksi ja olenko äiti ollenkaan, kun en pysty ruokkimaan lastani.

 

 

Korvike ja tuttipulloruokinta aiheutti alussa vatsanväänteitä, mutta onneksi Juhokin pystyi syöttämisessä nyt sitten auttamaan. Meillä oli alusta saakka sellainen jako, että minä syötin yöt ja hän sitten auttoi päivisin. Toki, Juhon mennessä töihin apua oli lähinnä vain saatavilla viikonloppuisin ja iltaisin. Minun mielstäni jako on toiminut kuitenkin hyvin, koska äitihormoneilla unen tarve oli uskomattoman vähäinen, kun taas Juho raukka oli öisin aivan kuistilla. Olisi jopa vähän pelottanut antaa yöllä vauvaa hänen hoitoonsa. Alun jälkeen korvikkeen määrä on nostettu 80-125 milliin riippuen kuinka pitkät unet on takana.

 

 

 

Syöttämiskertoja on vuorokaudessa 9 ja päivisin hän on edelleen tykännyt syödä kahden tunnin välein, mutta yöllä herää syömään klo 9 jälkeen puolen yön aikaan sekä puoli neljän ja viiden välillä ja sitten kuuden ja kahdeksen välillä. Hän siis nukkuu hyvinkin pitkiä pätkiä öisin ja olen saanut nukuttua niin hyvin, että olen pääsääntöisesti hyvin energinen. Puolentoista kuukauden ikäiseen saakka vauva nukkui useimmiten syöttämisten välillä. Nykyisin hän nukkuu pääsääntöisesti muutaman päiväunet vain aamupäivällä ja iltapäivästä. Muuten hänelle on jatkuvasti keksittävä tekemistä.

 

Alussa kahden viikon ajan vauva nukkui vieressäni unipesässä, ei siis keskellämme, koska pelkäsin Juhon liiskaavan hänet. Juho ei siis herännyt alussa öisin edes vauvan itkuun :D Huomasin kuitenkin, etten nukkunut kovin hyvin, koska jouduin nukkumaan vain toisella kyljelläni ja kaikki voi varmaan kuvitella kuinka puutunut toinen kyljeni siitä oli. Siirsimme hänet nukkumaan samaisessa unipesässä aivan sängymme vieressä olevaan rottinkiseen ensisänkyyn, jossa hän on siitä saakka nukkunut yönsä hyvin tyytyväisenä. Se tuntui kuitenkin aluksi vähän pahalta, kun joku niin pieni oli yksin omassa sängyssään, mutta oli kyllä loistava ratkaisu. Nukun edelleenkin toinen silmä auki öisin, mutta onneksi olen olympiatason nukkuja, joten pystyn nukahtamaan välittömästi syöttämisen jälkeen uudestaan ja nukkumaan aina kun siihen on mahdollisuus jos olen väsynyt.

 

 

Kuka vaihtaa vaippaa ja miten vatsa toimii?

 

Vaipanvaihdossa Juhosta kehkeytyi jo synnärillä ihan mestari kun taas itseä niin pienen käsittely aluksi vähän jännitti. Juho oli myös vaihtanut vaippaa ensimmäisinä päivinä enemmän, koska minulle laitetut tikit antoivat oman haasteensa liikumiseen ja olin hieman heikkona verenhukasta. Vaippaa vaihdettiin aina 2-4 tunnin välein ja vauva on myös pääsääntöisesti kakannut vain kerran päivässä. Yksi tärkeä osa alussa oli tarkkailla vauvan kakan ja pissan laatua ja sitä kuinka usein vauva teki tarpeensa. Pidimme kirjaa syötöistä, kakasta ja pissistä . Ne ja kirjanpito oli hyvinkin tärkeää ensimmäisinä viikkoina. Mielestäni tuo kirjanpito on auttanut suuresti rutiinien luomisessa, jotka meillä on ollut mielstäni jo kahden ensimmäisen viikon jälkeen hyvin samanlaiset. Toki kirjanpito ei voi olla maidon määrästä niin tarkkaa, jos imettää, koska ei tiedä kuinka paljon vauva saa maitoa.

 

 

Miten meidän päivät sitten menee? 

 

Paljon on istuskeltu sohvalla vauva sylissä ja syöty ja nukutettu siinä syliin. Sen perinteisen syömisen ja nukkumisen välissä vauvan kanssa olo on vaipanvaihtoa, juttelua ja nukuttamista ja välillä käydään pesulla ja sit taas sama alkaa alusta. Olen katsonut siitä sohvalta PALJON televisiota ja Netflixiä.

 

Alussa vauva ei suostunut olemaan rattaissa, ei autossa eikä kantorepussa. Maha oli jatkuvasti vähän kipeä ja itku oli herkässä. Itku ei onneksi alussakaan ajoittunut kuin päiväsaikaan, joten yöt sai nukkua rauhassa. Päivisin ei kuitenkaan tehnyt mieli kovin paljon poistua huutavan vauvan kera kotoa, mutta silti sitä harjoittelin. Se oli tarkkaan ajoitettua syöttöjen välissä ja vaati hyvät valmistelut.

 

 

Nyttemmin vauva on tosi helppo, hyväntuulinen, nukkuu hyvin eikä turhaan itke ja kitise, kun on maha täynnä, röyhtäytetty ja vaippa on suht kuiva. Jos kaikki noista on kunnossa usein väsymys on se mikä vaivaa. Välillä tuoväsymystä seuraan iltaisin esiintyvä iltakiukku, kun meidän vauva ei usein enää malta nukkua päivällä. Edelleen ajoitan ulos lähtemisen heti syöttämisen jälkeen ja teen sitä varten kaiken valmiiksi. 

 

Takuu varma keino on kuitenkin nukuttaa niin, että laitan vauvan meidän sänkyyn ja menen itse viereen nukkumaan, usein myös kylpy auttaa häntä nukahtamisessa. Hän myös nykyisin nukahtaa ja rauhoittuu usein vaunuihin ja kantoreppuun.

 

Milloin sitten ehdin syömään itse, käymään suihkussa ja laittautumaan ja mitä apuvälineitä käytän? Alussa kävin suihkussa ja söin vain sillä aikaa kun vauva nukkui. Nykyisin hän viihtyy suihkun ajan kylpyhuoneessa sitterissa suihkutteluani seurailen. Samoin voin pestä nopeasti hampaat ja meikkailla, jos tarpeen. Hänestä tulee tätä vauhtia kosmetologi. Usein pystyn myös syömään sillä aikaa, kun hän viihtyy puuhamatollaan tai sitterissä.  

 

 

Toki päikkäreiden aikana pystyy saamaan enemmän aikaiseksi, mutta olen käyttänyt niitä myös itse nukkumiseen, koska myöhäiset illat ovat omaa aikaani. Ja kyllä meillä on sänky pedattu ja sälekaihtimet avattu viimeistään iltapäivään mennessä. En ole useinkaan joutunut laiminlyömään siivoamista, mutta joskus tavarat eivät ole hetkellisesti kiireen vuoksi löytäneet oikeille paikoilleen. Nämä asiat jätän kuitenkin kiireessä viimeiselle sijalle.

 

 

Olen ehtinyt myös näkemään ystäviä yhdessä vauvan kanssa ja noin viitisen kertaan olen malttanut jättää vauvan isän kanssa kahden illaksi ja päivällä olen muutaman kerran käynyt kaupungilla asioilla. Koko yötä en ole ollut erossa. Ollaan käyty myös mökillä, jossa ei ole juoksevaa vettä. Vauvan kanssa tekeminen ja kotoa lähteminen tuo tottakai jonkin verran enemmän haastetta, mutta pitää vain uskaltaa. Meidän vauva on käytöksellään minut monta kertaa yllättänyt.

 

 

Kaikki ei todellakaan aina mene niin kuin itse olisi alunperin suunnitellut ja uskon, että meillä on kaikilla omat vastoinkäymisemme. Tässä sen enempää niihin omiin vastoinkäymisiin menemättä, mutta tuo imettäminen oli yksi niistä. Meille on aina ollut tärkeää puhaltaa yhteen hiileen ja mennä positiivisen kautta huumorin voimalla.

 

Mistä meidän pitää olla vauva-arjessamme kiitollisia?

 

1. Äitiyshormonit.

2. Olen olympiatason nukkuja.

3. Max on tyytyväinen vauva nukkuu hyvn öisin ja menee syömisen jälkeen heti nukkumaan ja tykkää seurailla hieman etäämmältäkin mitä ympärillä tapahtuu.

4. Juho tekee hyvää ruokaa ja pitää ruuanlaitosta ja kaupassa käymisestä, näin äidillä on jääkaapissa ruokaa ja Maxilla korviketta.

5. Meillä on lähes alusta saakka ollut hyvä toimiva rutiini.

 

Rakkaudella, Ninnu

Pages