Naisten yleisimmät uudenvuodenlupaukset taitavat liittyä oman itsen kehittämiseen – ja usein omalla itsellä tarkoitetaan omaa kroppaa. Onhan meidät varsin perustavanlaatuisella tavalla koulutettu siihen, että ulkonäkömme on keskeisintä mitä meissä on ja että se määrittää meitä ihmisinä. Niinpä vuodenvaihteessa, kun kaikkialla kohkataan uusista, terveellisemmistä ruokavalioista ja eri mediat alkavat laskea, kuinka monta kuukautta meillä on aikaa päästä bikinikuntoon, lupauksemme lähtevät helposti lapasesta: Mä laihdutan! Mä alan käydä salilla viisi kertaa viikossa! Mä en syö enää koskaan karkkia!

Laihduttaminen (ja monesti myös erilaiset ”terveellisempiin elämäntapoihin” liittyvät lupaukset, joissa valitettavan usein on kyse tismalleen samasta asiasta, vain eri tavalla paketoituna) uudenvuodenlupauksena perustuu kuitenkin ajatukseen siitä, että a) kroppamme, just sellaisina kuin ne ovat, ovat jotenkin vääränlaisia, ja b) meidän täytyy muuttaa itseämme jollakin tietyllä, kapeiden kauneuskäsitysten määrittämällä tavalla.

Ja se ei ole sellainen ajatus, johon keskittyen minä tahdon aloittaa tämän tuoreen vuoden.

uudenvuodenlupaukset – pliis, ei näin.

Veikkaan, etten ole yksin, jos sanon, että tytöksi ja naiseksi kasvatettuna ihmisenä olen uuden vuoden alkaessa lupaillut tällaisia asioita niin pitkään kuin muistan. Ulkonäkövaatimusten ristipaineessa kasvaneena olen viettänyt vuosikaudet potien syyllisyyttä, tuntien huonommuutta ja inhoten itseäni, ja näitä tunteita vastaan taistellakseni olen laskenut kaloreita ja kirjannut ylös liikuntaohjelmia. Olen tehnyt lupauksia ja asettanut itselleni tavoitteita, jotka ovat olleet toinen toistaan epärealistisempia.

Ja ennen kaikkea: olen tehnyt lupauksia ja asettanut tavoitteita, jotka eivät olisi tuoneet onnea kuitenkaan. Sillä jos olisinkin ”saavuttanut” tavoitteeksi asettamanani vaakalukeman, vaatekoon tai jonkin muun mielivaltaisesti määritellyn fitnessbeibekertoimen, en olisi ollut tyytyväinen kuitenkaan.

Sillä meitä ei ole opetettu olemaan tyytyväisiä itseemme, eikä meitä ole opetettu tekemään uudenvuodenlupauksia, joiden pointti olisi se, että olisimme tyytyväisiä itseemme. Päinvastoin.

Ja minä olen nyt kertakaikkisen, loputtoman, armottoman, jäätävän, vittuuntuneen kyllästynyt tällaiseen ajatteluun. En yksinkertaisesti enää suostu siihen. Ja niinpä tänä vuonna minä lupaan tämän:

Lupaan, etten tänäkään vuonna lupaa laihduttaa.

Jos mieleni tekee kehittää itseäni, haen inspiraatiota esimerkiksi feministisistä uudenvuodenlupauksista tai lupauksista, jotka lähestyvät hyvää oloa kokonaisvaltaisemmin.

Mutta en missään nimessä enää tee lupauksia, jotka perustuvat syyllisyyteen ja ahdistukseen, vaatimuksiin ja paniikkiin. Lupauksia, joiden pohjalla on meihin iskostettu halu olla parempia, koska koemme että meidän on pakko olla parempia – ja että naisten kohdalla se tarkoittaa samaa kuin laihempia.

Fuck that, sanon minä, myös vuonna 2019.

jatka lukemista:
feministiset uudenvudenlupaukset 2016
feministinen uudenvuodenlupaus: teen enemmän itse

seuraa blogia Facebookissa ja Bloglovinissa.