Mallinuken merkin, tai: Häpykarvat näyteikkunassa
Kuulostaisiko oudolta, jos sanoisin tänään ilahtuneeni mallinukkejen häpykarvoista? No, silläkin uhalla että pidätte minua sekopäänä, näin on asia. Ja sen syynä The Gothamistin kuvat American Apparelin New Yorkissa sijaitsevan kaupan näyteikkunasta:
Pidän American Apparelia aika epäilyttävänä ketjuna monestakin syystä (joiden joukossa mm. mainosten järkyttävä seksismi, perustajaan kohdistuvat lukuiset syytökset seksuaalisesta häirinnäistä, näin muutamia mainitakseni), mutta tässäpä ainakin jotain uutta ja erilaista! Luonnollinen häpykarvoitus alkaa olla aika uhanalainen asia, ja niinpä se kaipaa tukea. Ja vaikka mallinukkeja ei muuten realistisuudesta voikaan syyttää, pidän aivan ehdottomasti tästä pienestä, mallinukkejen kautta tapahtuvasta muistutuksesta: että meillä kaikilla on tällainen. Eikä se haittaa yhtään.
Tai siis tällaisena viestinä minä asian tulkitsin. On kuitenkin aivan ehdottomasti muistettava, että niin hauska homma kuin tämä onkin, on se silti markkinointitemppu. Parit merkinit eivät tee lafkasta lainkaan parempaa, kuten Flavorwiren hieno juttu American Apparel Can’t Have Its Body Positivity Cake and Eat It, Too muistuttaa.
Mutta pakko se on silti myöntää: tänään minua ilahdutti mallinuken merkin.
Mitä mieltä te olette? Häpykarvat näyteikkunassa – uhka vai mahdollisuus?
Psst! Kiinnostaako häpykarvakeskustelu? Tsekkaa myös nämä:
Puskainspiraatiota, tai: Karvasta asiaa
Puskainspiraatiota II, tai: Laittaisitko vaginalle meikkiä?
Puskainspiraatiota III, tai: Muualla majavasta sanottua
Kuva: Jen Chung/The Gothamist
Tämä on ihan loistava aihe, josta täytyy pitää meteliä niin paljon kuin mahdollista. Eli häpykarvat: uhka vai mahdollisuus, sanoisin, että häpykarvattomuus on mahdottomuus. Ärsyttää myös se, miten vaihtoehdot ovat tasan joko postauksen mallinuken afro tai viisivuotiaan vastapesty kiiltokuvan kaltainen.
Täällä Australiassa karvakeskustelu käy kuumana, onhan mantere tuomittu ikuiseen bikinikauteen. Itä-rannikon Gold Coastia nimitetään plastiikkakirurgian pääkaupungiksi – eikä tarvitse varmaankaan edes mainita, mihin ne veitset viedään.
Aiheesta tehdään muuten myös tutkimusta, tässä linkki Daily Mailin arkikkeliin : http://www.dailymail.co.uk/health/article-2531620/Designer-vaginas-ruining-idea-womens-bodies-look-like-doctors-warn.html
Cosmopolitan ottaa kantaa, onneksi oikeanlaista: http://www.cosmopolitan.com/celebrity/news/labiaplasty
Joten terkkuja sulle Jemina, keep up the good work, rakastan blogiasi!
(ps itä-rannikolla tarkoitan itärannikkoa…)
Yritin purra kieltäni mutta ei taaskaan onnistunut, eli pakko kommentoida: miksi se häpykarvattomuus pitää olla mahdottomuus? Miksi minä en yhtäkkiä enää saakaan rauhassa sheivailla itseäni posliiniksi ilman, että sata naista (ja nimenomaan vieläpä naista) älähtää? Olenko jotenkin ”pettänyt kanssasisareni” vain, koska tykkään trimmailla? Pitääkö tulevaisuudessa jättää menemättä uimahalliin siinä pelossa, että saan paheksuvia katseita?
Eikun hei, mähän hommaan tuommoisen merkinin niin saan salassa sheivailla jatkossakin..?
Milloin tämä maailma meni tähän?
Mun mielestä häpykarvattomuus on mahdottomuus, koska sieltähän ne puskee läpi, vaikka miten piilottaisi. Kyse ei ole siitä, saako sheivata, vaan siitä, että ilmeisesti kaikkien täytyisi. Tilanne vaikuttaa olevan se, etteivät tyypit enää tiedosta, että jokaisella naisella kasvaa alapäässä häpykarvoja. Posliinia pidetään luonnollisena, karvoitusta kamalana. Todellakin saa trimmailla tai taiteilla kukin miten itse kokee, mutta sen pitää nimenomaan perustua omaan vapaaseen tahtoon,ei pakkoon ja paineisiin.
On kyllä surullista jos joku sheivaa pakon edessä. Mutta kyllä se konsensus nykyään yhä enemmän ja enemmän kuitenkin alkaa suosia nimenomaan sitä omaa valintaa – ellei muualla niin ainakin täällä Lilyssä vissiin: me karvattomat lienemme kuitenkin vähemmistössä. Ja hyvä niin, jokainen taaplatkoon tyylillään 😉
Jos oikein ymmärsin, tässä pakolla ja paineilla viitattiin siihen, että useat nuoret miehet / pojat ovat ikävä kyllä kärjistetttynä kasvaneet hardcore-pornon tahtiin. Siellä ei karvoja ole, että nähdään paremmin mitä tapahtuu. He saattavat pitää karvoja luonnottomina ja vastenmielisinä ja nämä mielipiteet välittyvät nuorille naisille / tytöille. Kuulemma hyvinkin nuoret tytöt ajelevat häpykarvansa tästä syystä pois, että heidät hyväksyttäisiin. Surullista, joskin ei varmaankaan useimpien lilyläisten ongelma.
Olen ihan samaa mieltä. Pitäkäämme siis metakkaa majavan puolesta! Samaten vaginoplasty on ehdottomasti tärkeä aihe josta tulisi puhua, on meinaan sen verran kauhistuttavaa touhua, hyi hitto. Olen jo pitkään miettinyt siitä kirjoittamista, mutta jotenkin koko aiheeseen on vaikea tarttua, se tuntuu niin karsealta.
Ja kiitos paljon kehuistasi! Toivottavasti palaat kommentoimaan toistekin; ihanat, fiksut lukijat ovat ehdottomasti tämän blogin paras puoli. 🙂
Noniin, taas opin uuden sanan. 😀 Merkin. Selvä.
Ja siis jeee karvat mallinukeilla! (Buu American Apparel noi niinku yleensä.) Alko soimaan päässä Amanda Palmerin Map of Tasmania. 😀
Päivän sivistävä työ on siis minun osaltani nyt tehty, uusi sana jollekulle opetettu. Nyt tarvitseekin enää vain tietää, että onko merkin-sanan tietäminen (saati sitten sen olemassaolo ylipäänsä) positiivinen vai negatiivinen asia…
Ja kyllä, Map of Tasmania! Siltä varalta, että joku ei vaikka tästä nerokkuudesta vielä tiedä, läntätään video tähän: