Yöpöydällä, tai: The Sex Diaries Project
Törmäsin New York Magazinessa julkaistuun sarjaan nimeltä Sex Diaries pari vuotta sitten. Sittemmin lopetettu sarja koostui lukijoiden lähettämistä päiväkirjoista, joissa he raportoivat yhden viikon ajan kaikista seksiin ja rakkauteen liittyvistä tuntemuksistaan. Kuten arvata saattaa, jäin sarjaan täysin koukkuun – ja kun sarjasta tehty kirja sitten tuli alennusmyynneissä vastaan, oli ostopäätös sitä myöten tehty.
Sarjan ja siten myös kirjan nimi on siinä mielessä harhaanjohtava, että päiväkirjoissa ei puhuta ainoastaan seksistä ja sen hydrauliikasta. Sen sijaan kyseessä on jotakin paljon kiinnostavampaa, nimittäin kurkistusikkuna toisten ihmisten elämään. Päiväkirjoissa salaisimmat ajatukset yhdistyvät mundaaniin peruselämään: maanantaisin sitä menee kauppaan ja ostaa maitoa, ja kotiin saapuessaan ehkä rakastelee kumppaniaan, ehkä ei. Sekä seksi että kaikenlaiset tunteet tuntuvat kirjassa todellisilta ja kiillottamattomilta, ja ehkä juuri siksi ne koskettavat niin syvästi. Tähän ei edes tosi-tv pysty!
Yllätyin kirjassa eniten siitä, että suurin osa tarinoista ei ollut lainkaan kiihottavia ja hekumallisia. Sen sijaan mukaan mahtui paljon surullisia, kaihoavia, suorastaan sydäntäsärkeviä tekstejä. Mutta niinhän se taitaa usein olla kun ihmissuhteista, seksistä ja rakkaudesta tulee puhe. Joku on sinkku tahtomattaan, toinen taas kärvistelee huonossa suhteessa. Yksi haaveilee menneistä, toinen tulevista. Monet kirjan kirjoittajista tuntuivat kokevan raastavaa epävarmuutta itsestään ja vartalostaan, seksitaidoistaan, omista ja kumppaninsa tunteista. Ja vaikka se ei aina tehnytkään päiväkirjoista kovin riemastuttavaa luettavaa, teki se niistä ehdottoman realistisia.
Arvostan The Sex Diaries Projectin (”There’s more than one way to do a relationship”) kaltaisissa jutuissa erityisesti sitä, että ne tarjoavat meille mahdollisuuden vilkaista erilaisia elämiä – tässä tapauksessa seksielämiä. Ja kirjassa tuntuu tosiaan olevan mukana koko elämän kirjo! Omat päiväkirjansa oli jakanut niin ensimmäisessä suhteessaan oleva nuori nainen, jonka tarina muistutti minua omasta ensimmäisestä suhteestani, kuin myös vuosikausia naimisissa ollut vanhus joka koetti totutella elämässä ja parisuhteessa iän myötä tapahtuviin väistämättömiin muutoksiin. Lisäksi päiväkirjoista löytyi myös esimerkiksi itseäni vähän hämmästyttänyt, todella HC:tä BDSM-elämäntapaa edustava mies. Dominance/submission-asetelman koskettaminen koko elämää (esimerkiksi siinä määrin, että oma nimi kirjoitetaan pienellä alkukirjaimella alistumisen osoittamiseksi) tuntuu itselleni todella vieraalta ajatukselta. Onkin aivan hillittömän kiinnostavaa saada kirjan välityksellä vilkaista tällaisesta kiihottuvan ihmisen sielunmaailmaa.
Päiväkirjoissa kaikkein koukuttavinta onkin juuri niiden täydellinen avoimuus ja rehellisyys. Nimettömyyden turvin kirjoitetut päiväkirjat tarjoilevat sellaista raakarehellisyyttä jota emme koskaan voi saada edes parhaalta ystävältämme tai omalta kumppaniltamme, muista ihmisistä puhumattakaan. En ihan heti keksikään parempaa/muuta tapaa saada näin selväsanaista kuvausta siitä miten kanssaihmisemme seksin näkevät ja kokevat.
Ja lisättäköön muuten vielä, että kirja sai minut ihan tosissani miettimään oman seksipäiväkirjan pitämistä viikon ajan! Olisi kiinnostavaa kirjata ylös kaikki aktit ja erityisesti ajatukset, ja sitten tarkastella niitä jälkikäteen. Mitäköhän ne kertoisivat minusta? Tässäpä aihe jota jään pohtimaan. Ja varokaa vain – ehkä vielä jonakin päivänä haastan myös teidät kaikki pitämään seksipäiväkirjaa!
Psst! Yöpöydällä-sarjassa aiemmin ilmestyneitä:
No Kidding – Women Writers on Bypassing Parenthood
The Score – The Science of the Male Sex Drive
Girl With a One Track Mind & Sleeping Around
Kuva: goodreads.com
Tämän selvemmin ei viestiä voisi muotoilla. Pojat, olkaa sankareita! Tytöt, olkaa sankarien tarpeessa! Ja rohkaiskaa poikia sankaritouhuissa sanomalla, että pussaatte vain ja ainoastaan sankareita!