Ensin kuulin, että ysärisuosikkini Nylon Beat palaa keikkalavoille. Sitten löysin kaksikon cd:n kellariini haudatusta pölyisestä laatikosta. Kiekko oli pakko lykätä soittimeen. Sanoitukset tulivat yhä selkärangasta: teflon love ei ketään satuta / teflon love ei tahdo omia / teflon love tuo mulle unelmii… Muistin elävästi, miten viidennellä luokalla istuimme bestikseni Jennin kanssa huoneessani ja tavasimme lyriikoita levyn mukana tulleesta vihkosesta. Nyt parikymmentä vuotta myöhemmin samoja biisejä kuunnellessani tajusin yhtäkkiä, miten suuri vaikutus Nylon Beatilla oli käsitykseeni tyttöydestä, rakkaudesta ja jopa seksuaalisuudesta.

Silloin muinaisena vuonna 1996 Nylon Beat oli jotain ihan uutta ja ihmeellistä. Spice Girls ja Wannabe tekivät vasta tuloaan ja tyttöbändit olivat kaikkea muuta kuin oletusarvoinen asia. Naikkarit olivat nuoria, vähän hassuja ja hölöttäviä tyttöjä, ja juuri se oli meistä niin mieletöntä: he olivat lähinnä meitä mitä pop-taivaalta löytyi. Koulussa kanssas kun kohdattiin / minä ihastuin silmiin sinisiin / ja me yhdessä jäätiin jälkkäriin sun kaa puhutteli meitä ihan eri tavalla kuin vanhempiemme ikäisten iskelmätähtien kappaleet.

Nylon Beat taisi myös olla ensimmäisiä bändejä, joiden muistan laulaneen aika avoimesti rakkaudesta ja jopa seksistä. Se, että lyriikat olivat keski-ikäisten miesten kynästä, ei tietenkään auennut minulle silloin. Mutta ehkä sillä ei edes ole väliä: kappaleiden vaikutus oli kuitenkin suuri. Kun Nylonit lauloivat teflon lovesta, aloin ensimmäistä kertaa hämärästi ajatella, että ehkä se seurusteleminen ei olekaan tärkeintä elämässä. Että voi vaan olla, että minä tanssin kanssasi hetken vain / koska mulle kuuluu mun maailmain / vielä pois en heitä mä vapauttain, ok?

Ajatus tuntui tuolloin varsin uudelta ja raikkaalta, kun suunnilleen kaikkialla muualla laulettiin vain rakkauden etsimisestä ja parisuhteeseen pyrkimisestä. (Ne olivat asioita, joista emme tietenkään tienneet vielä mitään, mutta olimme kyllä ymmärtäneet niiden olevan tavoittelemisen arvoisia, ehkä peräti maailman tärkeimpiä juttuja.) Nylon Beatin painopiste tuntui olevan hauskanpidossa ja tyttöjen välisessä ystävyydestä. Esiteinille, jolle omat bestikset olivat suunnilleen koko maailma, tämä oli samaistuttavaa ja teki tosi hyvää.

Kaiken kaikkiaan väittäisin, että Naikkareiden honottava ja vähän kreisi meininki toi julkisuuteen sellaisen naiseuden mallin, jota ei muualla nähnyt. Olen varma, että se on vaikuttanut meihin 90-luvun tyttöihin monella tavalla. Minuun ainakin on. Sen lisäksi, että voin edelleen laulaa karaokessa Teflon loven sanoituksia tarvitsematta, olen myös sisäistänyt sen, että aina voi vähän revitellä: saa olla niin hassu kuin haluaa, mutta samalla voi myös menestyä. Että seksiin voi suhtautua hauskana asiana ja sitä ei kannata hirveästi häpeillä. Että ystävät ovat tärkeitä – ja se hölmöily, sekin tekee edelleen hetkittäin tosi hyvää.

Kun Nylon Beat kesällä alkaa taas keikkailla, minunkin taitaa olla pakko lähteä pitkästä aikaa festareille. Mä koska haluun olla Nylon.

jatka lukemista:
kesäkumibiisissä tytötkin tahtoo seksiä
vitun kovaa räppiä
ihanimmat slovarit 4ever <3
 
seuraa blogia myös Facebookissa ja Bloglovinissa.