Kun lamppu eteisen kattoon saatiin
Kaikkien näiden kuukausien jälkeen saatiin viimein ostettua eteiseen kaksi industrial-tyylistä vaalean petrolin väristä lamppua. Sitten ajateltiin ripustaa ne kattoon. Ihan tosta noin vaan ripustaa. Molemmat niistä. Ehkä puolessa tunnissa.
Arviolta kolme tuntia myöhemmin meillä oli katossa yksi valaisin ja takana muutama läheltä piti -tilanne, jolloin itseni tai poikaystäväni henki oli lievästi uhattuna. Poikkis sooloili sähköinstallaatioiden ja lampun viritelmien kanssa, joka oli ilmeisesti turvallista joskin aikaa vievää ja sitten kuin performanssitaiteilijat konsanaan käytettiin ehkä tunti lampun ripustamiseen, lipastolla ja tikkailla yhdessä tasapainotellen.
Kuten kuvista näkyy, jäi lampun ripustinkettinki kaikkien työtuntien jälkeen liian pitkäksi. Eli katon rajaan on kiivettävä vielä kertaalleen. Ja sitten vielä moneen kertaan, koska lamppujahan on toinenkin mokoma.
Kiva kuitenkin, että saatiin valoa eteiskäytävään. Ja tykkään kovasti valaisinten ulkoasusta.
En muuten kestä, ettei edelleenkään olla tehty mitään tuolle hirvittävälle sähkökaapille. Asiaa selviteltyämme ollaan tultu lopputulokseen, että joudutaan teettämään siihen suoja mittatilauksena. Miten turhauttava rahareikä, harmi että ollaan itse tumpeloita. Epäilen, että suojan tilaaminen saattaa jäädä roikkumaan to do -listan häntäpäähän pidemmäksi aikaa.
Eipähän lopu pikku prokkikset ihan heti kesken.
—
One out of two lamps in the hallway.
—
FOLLOW NØRREBRO SUMMERS HERE: