Tag: elämä

Huh, kuinka aika on vierähtänyt! Toisaalta tuntuu etten oo kurkannut blogiani ikuisuuksiin, toisaalta taas on sellainen olo että nämä yli kaksi kuukautta vierähtivät viikossa. Blogin nimi taitaa olla siinä mielessä enne, etten tosiaan oo talvibloggaaja. En tee tätä tahallani, mutta synkimpinä talvikuukausina kirjoitusinto loistaa vuodesta toiseen poissaolollaan – ja just kun alan harkita koko blogin lopullista kuoppaamista, […]

Koska edellisestä postauksesta on vierähtänyt jo muutama viikko (mihin tämä aika menee?!?), niin ajattelin kertoa ihan vaan sekalaisia kuulumisia. Tästä tulee normista poiketen aikamoinen valitusvirsi, sori! Viime viikot ovat nimittäin olleet sanalla sanoen pöörseestä. Koettelemukseni alkoi siitä, kun muutuin lokakuun alkupuolella omituisella tapaa syvästi väsyneeksi. Kelailin kyseessä olevan kenties raudanpuutteen, tai että alan viimein tyystin väsähtää vauvan […]

Tajusin jokunen päivä sitten jotakin hassua: tämä on eka kerta aikuiselämässäni, kun en tavoittele tai odota käytännössä yhtään mitään. Niin kauan kun jaksan muistaa, oon nimittäin aina venaillut jotakin tai haihatellut jonkun asian perään. Parikymppisenä odotin kuumeisesti tapaavani kivan miehen, kenen kanssa voisin alkaa seukata (vaikka tiedostan nyt, etten todellakaan ollut valmis mihinkään vakavampaan ennen […]

Oon aina tiedostanut, että jos jonakin päivänä pääsen naimisiin, tulee musta todennäköisesti hääjuhlien suhteen bridezilla. Oon stressaamiseen taipuvainen kontrollifriikki, joka jättää usein asioiden hoitamisen viime tinkaan – kaikki katastrofin ainekset ovat siis koossa. Siksi mua on viime vuosina alkanut yhä enemmän ja enemmän houkuttaa pienet, intiimit häät mahdollisesti sysitalvella, jolloin ainakaan sään suhteen ei ole […]

Oon puhunut aiemmin siitä, että välillä tuntuu vähän raskaalta rakentaa taaaaaas uutta elämää uuteen kaupunkiin just kun olin ehtinyt suunnilleen kotiutua Köpikseen. Eipä siinä, itsehän mä tätä halusin ja itse päätin muuttaa uinuvalle esikaupunkialueelle tänne jonnekin kauas, kimmeltävän meren ääreen. Mutta vaikka muutosta tahtookin, ei se tarkoita sitä etteikö välillä kaipaisi vanhaa. Sekin oli kieltämättä […]

Mulla on ollut viime aikoina vähän haikea olo. Mieleni valtaa välillä sellainen tietty suomalaismainen surumielisyys, jota tasaisen onnellinen tanskalainen mieheni ei tule koskaan ymmärtämään. On kai sille sanakin, melankolia. Muistan vielä kuin eilisen tämän päivän, neljä vuorokautta ennen tyttäreni syntymää. Kävelin suuren mahani kanssa rantaa pitkin pienelle kaupalle, jätskikiskan taa, ohi kiiti pyörillä mimmejä kesäshortseissaan. […]

Olen niin onnellinen viimeisestä parista viikosta, ah. Vauva-arki oli suuri tuntematon ja hemmetin korona vei jalat alta niiltä vähiltäkin suunnitelmilta, mitä kesää varten olin punonut. Vaikka mulla ei ollut juurikaan oletuksia tai odotuksia, niin on tää ollut kesänä vähän blääh. En vaihtaisi pois yhtäkään beben kanssa vietettyä hetkeä, enkä koskaan oo ollut onnellisempi kuin nyt […]

On käsittämättöntä, että tämäkin päivä jo koitti. Kesän alussa poikaystäväni hulppea 3,5 kuun isyysvapaa tuntui loputtoman pitkältä, sellaiselta ajalta jossa ehditään tehdä lukuisia päiväretkiä läheisiin kaupunkeihin ja söpöihin satamiin, sisustaa talomme viimeisteltyyn kondikseen ja opettaa mut ajamaan autoa (ostettiin varta vasten automaattivaihteinen auto marraskuussa jotta mäkin pystyisin ajamaan, mutten oo suostunut koskeakaan mokoman rattiin… sen […]

Vietettiin juuri viisi päivää Helsingissä. Sinne pääsy ja sieltä lähteminen ei oo koskaan ollut vaikeampaa. Mietittiin ennen reissua tarkasti koronahommia, vaakakupissa painoivat sekä vauvan että riskiryhmään kuuluvien perheenjäsenten terveys sekä Suomessa että Tanskassa. Toisaalta sekin tuntui korvaamattoman tärkeältä, että vauvan suomalaiset isovanhemmat ja mun parhaat ystävät pääsevät tapaaman uuden tulokkaamme hänen ollessaan vielä pikkuinen. Heinäkuun […]

Välillä pysähdyn ihmettelemään elämää. Kuinka niin moni asia on muuttunut, sellaisetkin joita en osannut etukäteen odottaa. Joskus elo uudessa kaupungissa tuntuu yksinäiseltä, täytyy taas ikään kuin aloittaa alusta ja löytää uudet rutiinit ja ihmiset. Kaipaan ystäviä naapurustossa, sitä että voitais pyöräillä toisillemme kylään ja että ois joku hauska mimmi kenen kanssa rupatella pitkälle iltaan. Muistelen […]