ROUVA ANDERSEN

Me mentiin torstaina naimisiin, ihanaa! Yleensä mun tekstit kirjoittavat suunnilleen itse itsensä, mutta nyt on jotenkin ihan sanaton olo. Avioliitto tuntuu isolta mullistukselta ja toisaalta ihan tavalliselta asialta, jutulta mikä ei muuta elämässämme mitään mutta muuttaa kuitenkin jotain oleellista. Kaikista tärkeintä, se tuntuu vääjäämättömältä ja oikealta. On kivaa olla vihdoinkin rouva.

Rouva Andersen.

Palaan hääjuttuihin vielä uudestaan, mahdollisesti muutamaankin kertaan, mutta ajattelin kertoa ihan pikaisesti mitä ihmettä salamahäidemme kanssa oikein tapahtui.

Kun mentiin toukokuussa kihloihin, oli selvää ettei vauva- ja koronatilanteesta johtuen lähitulevaisuudessa saada sellaisia suuria häitä, joista ainakin mä haaveilin. Ollaan mutusteltu asiaa pitkin kesää, pohdittu hyvää hetkeä astella avioliiton satamaan, mietitty ketä kutsuttaisiin paikalle ja että miten tapahtumaa voisi juhlistaa. Tiedettiin, että haluttiin avioon mahdollisimman pian, muttei osattu päättää mitään muuta. Kuukaudet kuluivat.

Nyt syyskuussa poikaystävä jäikin vähän yllättäen muutaman viikon lomalle, joka tuntui loistavalta ajankohdalta järjestellä kaappeja ja ripustella tauluja seinään. Mutta sitten keksittiinkin, että hiiteen sotkuisten kaappien kanssa, mennään mielummin naimisiin.

Saatiin tämän viikon maanantaina raatihuoneelta vahvistus, että häät onnistuvat ja viimeisteltiin pikavauhtia juhlasuunnitelmat. Torstaiaamupäivänä sanoimme toisillemme tahdon (no itse asiassa ’ja’) lähimmän perheen läsnäollessa ja juhlittiin iltapäivällä talollamme perheen ja parhaiden Tanska-ystävien kera. Jaoin päivän fiiliksiä digitaalisesti muutaman parhaan Suomi-ystävän kanssa, mutta muuten ei kerrottu häistämme etukäteen juuri kenellekään. Ne olivat meidän yhteinen, vähän salainen ja pyhä juttu.

Vaikka häistä ei tullutkaan sellaiset joiksi olen ne aiemmin kuvitellut, olivat ne just sellaiset kuin niiden pitikin <3 Rennot ja raikkaat, viimeistelemättömät ja mutkattomat, kodikkaat ja mukavat, muutamaa viime hetken sekoilua lukuunottamatta stressivapaat. Meidän näköiset. Tarkoitus on järkätä isot, perinteisemmät hääjuhlat tulevaisuudessa, mutta just tähän hetkeen häämme olivat täydelliset tällaisenaan.

Toinen satsi hääkuvia on vielä kehitteillä, mutta postauksessa muutama suosikkini äitini ottamista kuvista. Kuka tarvitsee ammattivalokuvaajaa, kun on näin lahjakas mutsi?!

Kuvissa näkyy muuten syy sillekin miksi mulla on aina päivänvalossa otetuissa kuvissa aurinkolasit, silmäni ovat niin valoherkät että siristelen menemään ihan myyränä ilman rillejä 😀 Siristelyä tai ei, niin rrrrrraaakastan näitä kuvia. Kuten myös tuoretta aviomiestäni ja pikkuista punatukkaista vauvaamme, ikiomaa pientä perhettäni.

Kuinka käsittämättömän onnekas olenkaan?

Facebook | Bloglovin | Instagram

Kommentit (4)
  1. Onnea! Ihania hääkuvia, tunnelma välittyy upeasti <3
    Zoomailinko oikein, pitääkö miehesi vihkisormusta oikean käden nimettömässä?

  2. Paljon onnea! Iiihanat kuvat! Niin peritanskalaiset pastelliset bindingsværk-talot, salkoruusut – ja sitten kaiken yllä tuo Suomesta tuulahduksen tuova koivu. (Eikö se olekin koivu? Mä ainakin näen sen koivuna 😉 Eli parasta suomalais-tanskalaista komboa niin teidän pienessä perheessä kuin kauniissa taustassa. Rakkaudentäyteistä syksyä teille! Terkuin Silkeborgista Rouva Jensen

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *