Tag: stressi

#onkopakkojaksaa – Ei, mutta silloin kannattaa sanoa ettei jaksa

#onkopakkojaksaa – Ei, mutta silloin kannattaa sanoa ettei jaksa

Lilyssä on meneillään #onkopakkojaksaa-kampanja, jonka yhtenä ajatuksena on tuoda esiin se, miten yleistä työuupumus oikeastaan on. Mun blogia seuranneet tietänevät jo hyvin, että painin aiheen parissa pitkän aikaa – ja että synkimpinä ajanjaksoina todellakin tuntui siltä etten jaksa. Juuri mitään. Tuntui kuin olisin elänyt säkissä, jossa on hämärää eikä riittävästi happea, enkä enää yhdessä vaiheessa tiennyt […]

Ei oo mitään hätää enää

Ei oo mitään hätää enää

Oon mietiskellyt tällä viikolla paljon mennyttä (syystä myöhemmin lisää) ja sitä, miten mun elämää on aina tuntunut sävyttävän jos jonkinmoinen huoli tai stressinaihe. Tuntuu vähän siltä kun mut ois ohjelmoitu jatkuvasti olemaan varautuneena pahimpaan, pienestäkin töyssystä menemään kriisinhallintamoodiin. Kun oon koko ajan varautunut ja valmiiksi puolustuskannalla, on kai sitten alitajuntani mielestä jotenkin helpompi ja nopeampi […]

Kun ahdistaa, mene metsään

Kun ahdistaa, mene metsään

Viime aikoina oon lähinnä ottanut rennosti, ehkä vähän liiankin. Jättänyt kalenterin tarkoituksella tyhjäksi, suosinut spontaaneita menoja, välttänyt kaikkea paineelta tuntuvaa. Jotenkin ihan varkain nimittäin takaraivoon hiipi taas selittämätön ahdistus, sellainen olo että oon kaksi askelta jäljessä kaikesta ja toisaalta puristuksissa ahtaassa laatikossa jonka ilmareikien päälle on kertynyt nöyhtää. Sitten alkoi fyysinen puolikin kakoa, tuli flunssainen […]

Minäkin olen sairastunut stressiin

Minäkin olen sairastunut stressiin

Tänään tapahtui kaksi asiaa: 1. Luin Jonnan ihanasta blogista seuraavan lauseen: Tästä blogistakin on muotoutunut kuin huomaamatta ”Satunnainen päiväkirja stressiin sairastuneen ihmisen elämästä”. Voitte lukaista Jonnan mietteet alkuperäisestä lähteestään, mutta tuo lausahdus kolahti jotenkin ihan älyttömän kovaa. Sanat kuulostivat rohkeilta, ne yllättivät värikkäiden lomakuvien keskellä, ja olivat just sitä mitä mä en oo osannut pukea sanoiksi […]