Julisteseinä paisuu
Varsinaisia sisustusjuttuja tässä sivuraiteille ajautuneessa sisustusblogissa ei oo hetkeen näkynyt, joten koin että nyt on korkea aika. Täydellisistä kuvista viis.
Suokaa siis anteeksi tän kertaisten kuvien laatu. Ilmeisesti mun kameralla tai linssillä ei saa hyvää jälkeä laisinkaan, ellei kuvauspaikalle porota suora keskipäivän aurinko muutaman valonheittimen kera. Joten päädyin räpsimään nämä otokset kännykällä.
Olkkarissa on tapahtunut kaikenlaista jännää viime aikoina, yhtenä kivana juttuna mainittakoon julisteseinän huima laajentuminen. Tästä linkistä voi katsastaa kokoelman aiemmat vaiheet; aika pitkälle ollaan siis päästy vaatimattomasta alkutilanteesta.
Ja mitä niihin olkkarin muihin jänniin hommiin tulee, pyrin päivittämään kuulumiset vielä tämän viikon aikana. Yksi juttu pitää kuitenkin vielä noutaa, ennen kuin haluan päästää olohuoneen kokonaan kaapista – ja sitten tarvitaan se porottava keskipäivän aurinko niihin valokuviin, eli haiskahtaa viikonlopun projektilta.
Eikä siinä vielä kaikki, etten saa kuvia tarpeeksi tarkoiksi ja valoisiksi. Tungen vielä sormieni heijastuksen lempparijulistekuvaan. Sori.
Yllä olevan kuvan riikinkukkotyttö oli ihan uskomaton löytö. Ihailin posteria juuri edellisenä iltana tanskalaisen sisustuslehden sivulla ja luin kyseessä olevan rajoitettu kuvaerä (mitä ikinä se sitten oikeasti tarkoittaa – vain 12 500 printtiä?). Mietin vielä, josko vaivautuisin googlailemaan julisteen myyntipaikkaa, mutta laiskuuttani jätin väliin. Kuinka ollakaan, seuraavana päivänä bongasin kadulla pienen taidegallerian edessä myyntikojun. Ja kojussa riikinkukkotyttöni. Sold.
Viidakkopäinen pukumies oli mun ja poikkiksen auvoisessa yhteishengessä tekemä Finderskeepers-löytö. Huomatkaa skandaali: puunväriset kehykset.
Pikkuruinen, söpö sulkakuva tipahti jonkun sisustuslehden välistä. Siis ihan kirjaimellisesti, siellä se oli lukijalahjana.
Nyt alkaa siis seinä olla jo komeassa kuosissa (jos näin leuhkasti saa omaa seinäänsä kuvailla). Uskon kuitenkin, että se jatkaa vielä kasvamistaan. Postereiden osteluun ja ripusteluun jää vähän koukkuun. Vasara ja naulapussikin mulla on nykyään aina käden ulottuvilta, niin ei jää mun saamattomuudestakaan kiinni.
—
The poster wall is growing.
—
FOLLOW NØRREBRO SUMMERS HERE: