Valoa ja varjoja
Poikkis tuossa eräänä päivänä esitti hullunkurisen kysymyksen. Eikö tämmönen ylenpalttinen tunteminen käy ajan myötä raskaaksi. Eiks ois parempi olla tasaisen tyytyväinen ihminen, eikä tunteikas tuuliviiri.
No onhan se välillä ärsyttävää. Ja en varmana haluis olla tasainen möllykkä, oon tottunut tähän menoon. Kiitti vaan.
Kotona on nyt mietintäviikot meneillään. F näytti viimein vihreetä valoa keittiörempalle (eikä esittänyt tajutonta edes kylppärin raihnaisuuden mainitessani), mutta sitten ei ois budjetissa tilaa talvilomamatkalle. Just sen ekan kerran, kun luulin ihan oikeesti pääseväni talvella etelään. Ikinä ei voi saada kaikkea.
Luulen, että remontti voittaa tän matsin. Huoh. Ja jee.
Nään jo sieluni silmillä puunväriset avohyllyt, yrttejä ikkunalla ja vaaleeta pintaa. Ja liesituulettimen, josta ei valu tahmeaa ruskeeta mönjää hellalle.
Mä kirjotan tätä postausta samalla kun odottelen frendiä kyläilemään. Viini on kylmässä, muutaman kuukauden tarinat kertomatta ja kuulematta. En oo ihan varma mitä tapahtui, mutta jostain syystä me ajauduttiin kesän aikana erilleen. Nää on kai näitä Köpis-juttuja, kun kaikilla meillä ulkkiksilla on liikaa uutta ja epävarmaa elämässä. Nyt on kuitenkin tunne, että asiat muuttuu parempaan. Tavallisempaan, siihen mitä viime talvena oli.
Samalla tajuan, että tää on jo kolmas hyvä kaveri, kenen kanssa oon treffannut tällä viikolla. Vau, mulla on tässä kaupungissa ainakin kolme hyvää kaveria. Ja muutama uusi tekeillä.
Ei oo ollut hetkeen yhtään yksinäinen olo.
Tulevankin viikon sääennuste näyttää aurinkoiselta ja lämpimämmältä kuin kesällä. Mun syksyinen sadefiilistely antaa siis yhä edelleen odottaa itseään. Oisin niin valmis kynttiläiltoihin ja kotona piehtaroimiseen. Sais ehkä taas edistettyä uudella tarmolla sisustusjuttuja (vaikkapa tilattua uuden vaatekaapin, koska mun puoli nykyisestä romahti). Tällaisilla helteillä ei oikein viitsi.
Ostin kylläkin kaapumaisen mustan syystakin.
Mulla on nykyään usein tosi hassu fiilis. Tavallaan tosi rauhallinen, sitten toisaalta riemukas ja vähän melankolinen. Tuntuu syksyltä uudessa maassa, jo toiselta sellaiselta putkeen. Enkä tosiaan haluaisi missata tätä kaikkea karmeeta ihanuutta olemalla tunteellisesti tasapaksu.
Ihanaa viikonloppua, söpöliinit! <3
—
It’s autumn in Copenhagen. (Even though the weather is better than it was in July.)
—
FOLLOW NØRREBRO SUMMERS HERE: