26.9.2016 marjapilami

Lisää kasvidraamaa ja kitaran hätämajoitus

Tulin eilen reissusta ja vaikka Stadi onkin aina ihana, vielä parempaa on päästä takaisin ikiomaan kotiin. Nyt mulle kylläkin kelpaisi pari vapaapäivää, jotta ehtisin fiilistellä himassa ja vähän lepäillä. Mutta ei, kyllä nyt taitaa maanantai olla. I can do this.

Helsinki-juttuja pian lisää, mutta palaillaan hetkeksi meidän kotiin. Kotiin, jossa kaikki kolme murattia ovat menneet vastarintaan ja aiheuttaneet mulle tukun harmaita hiuksia.

Erkkerin murattia jouduin kynimään rankalla kädellä, koska osa siitä oli vaivihkaa kellastunut ja vaipunut ikiuneen. Taitaa kuolla kohta kokonaan, who knows. Kesti se kuitenkin aurinkoisella ikkunapaikalla aika monta kuukautta, eli menköön jos on mennäkseen.

Keittiön ikkunalla roikkunut uudehko muratti kukoisti täysillä vielä viikko sitten ja suunnittelin sen siirtämistä makkariin. Lähes yhdessä yössä se kuitenkin menehtyi. Silleen tosi dramaattisesti. Peräti rönsyilevän viherloiston tilalla oli rapiseva kasa kuivaa heinää. En tiedä mitä tapahtui. F ehdotti syylliseksi Evaa, joka on meidän pari vuotta takaperin keksimä kummitus.

Kolmas muratti eleli olohuoneen pienessä timanttiamppelissa, silmäteräni. Se oli aina niin herkkä ja kaunis. Kuvia yksilöstä on esimerkiksi täällä. Eräänä iltana kuitenkin samaisessa nurkkauksessa majaileva kitara päätti yhtäkkiä itsekseen kaatua (epäilykset osuivat jälleen Evaan) ja maahan paiskautuessaan tarrasi murattikaunokaiseni lähes lattiaan ulottuviin hiuksiin ja kyni niistä ainakin puolet. Ei näin. Ei kun mä yritän ja yritän kastella kasvejani ja tositarkoituksella pitää niistä huolta.

Timanttiamppelin muratin kohtalon sinetöi se, kun yritin setviä kitaran aiheuttamaa katastrofia ja onnistuin riipimään pilalle loputkin sen haituvista. Koin sokean raivon hetken ja lopputuloksena oli roskiksen pohjalla makaava kasvi.

Tuhma kitara joutui jäähylle erkkerin nurkkaan, jossa se ei pääse kaatuilemaan (ja jos pääsee, voidaan julistaa Eva todeksi). Siinä se nyt odottaa siihen saakka, kunnes saadaan pidike hankittua olkkarin seinään.

Tykkään kitarasta myös erkkeriä somistamassa, mutta olkkari kaipaa sitä enemmän. Ja ehkä erkkeri on jo tarpeeksi hippi.