Äkkinälkäisen pelastus: mozzarella-hummusleivät
Mun piti postata yksi ihan muu resepti tällä viikolla, mutta viime aikoina sudennälkä on iskenyt päivittäin niin puskista, etten oo todellakaan ehtinyt järkkäillä mitään ruokakuvauksia. Saati käymään rauhassa kaupassa. En ilmeisesti 31-vuotiaanakaan pysty suunnitella tällaisia elämän perusjuttuja etukäteen. Että osaisi varautua nälän tulevan muutaman kerran päivässä, ihan joka päivä, varmasti. Aina se yllättää. Eikä kaapissa ikinä oo mitään ruokaa.
Päivän kauhein nälkä on yleensä heti töiden jälkeen. On aamulla herätessäkin ja ennen lounasta. Itse asiassa arkisin oon nääntymispisteessä kolmesti päivässä. (Miten ois välipala, kysytte. Mutta ei, mä oon kaavoihini kangistunut ja nämä ovat mun ruoka-ajat.)
Rakas avomieheni ei oo illallisista kiinnostunut laisinkaan, tai haluaisi ainakin syödä vasta joskus seiskan tai kasin pintaan. Mä en mitenkään pärjää niin myöhäiseen ajankohtaan – toisekseen tuppaan vaivihkaa lihomaan, jos syön säännöllisesti isoja aterioita myöhään illalla. Ollaan siis totuttu syöpöttelemään arki-iltoina omaan tahtiimme.
Sen lisäksi, että tarviin ruokaa suunnilleen heti kun astun kotiovesta sisälle, haluan joskus myös olla hetken aivan hiljaa. Mun duuni on välillä intensiivistä ja töiden jälkeen on kiva saada ajatukset kasaan. Rauhoittua ja miettiä omiani. Tilanne vaatii siis helppoa, nopeaa ja mahdottoman hyvää syötävää. Keittiön ikkunalla elelevä basilika vie nykyään mielen jatkuvasti Italia-teemaan ja on inspiroinut myös tän hetken suosikki afterwork-annokseni:
Mozzarella-hummusleivät.
Tää ruoka ei paljon ohjeita kaipaa. Paahdan pari isoa leipäviipaletta, voitelen, levitän leiville kaupan valmista hummusta, riivin tuoretta mozzarellaa päälle. Maustan suolalla ja pippurilla. Lisään vielä kirsikkatomaatteja ja basilikaa sekä vähän oliiviöljyä. Niin hyvää ja valmista alle viidessä minuutissa.
Maistuu kaikista parhaalta teen ja Gilmoren tyttöjen kanssa (siis Giltsut ei vaan lopu koskaan).
Kun seuraavan reseptin aika koittaa, lupaan ettei sen pääraaka-aineet oo enää mozzarella ja tomaatti. Ehkä. Riippuu kai vähän siitä, miten ikkunalaudan basilika jakselee.
—
I’m a very hungry person. I mainly eat mozzarella and basil.
—
FOLLOW NØRREBRO SUMMERS HERE: