3 syytä, miksi ”nuku kun vauva nukkuu” on p*ska neuvo
Mikäli kukaan enää neuvoo minua nukkumaan kun vauvani nukkuu, pääni räjähtää. Varmasti räjähtää. Muun muassa näistä kolmesta syystä.
1) Kyseisen neuvon saa vain ja ainoastaan pyytämättä, eikä se koskaan vastaa varsinaiseen kysymykseen tai ongelmaan
Oletetaanpa, että sanoisin näin: vauvani nukkuu ja minua väsyttää ihan hemmetisti enkä jaksa mitään, voih mitä tekisin. Silloin neuvo on hyvä! NUKU KUN VAUVA NUKKUU! Ehkä olen niin poikki, etten ole tajunnut että voin itse nukkua kun vauva nukkuu. Neuvo vastaa ongelmatilannetta ja on tervetullut, kiitos.
Mutta kyseessä on yleisin neuvo, jonka vauvaan liittyen olen saanut (sain sen monta kertaa jo raskausaikana), enkä kertaakaan ole kenellekään ääneen tai edes rivien välissä ihmetellyt mitä tekisin kun vauva nukkuu. Jos esimerkiksi valitan sitä, ettei mulla oo päivisin tarpeeksi omaa aikaa tai että vauva ei suostu nukkumaan päiväunia, NUKU KUN VAUVA NUKKUU ei auta mihinkään. Usko tai älä, se ei auta edes silloin jos valitan väsymystäni, koska olen kyllä jo itsekin keksinyt että ainakin teoriassa voisin NUKKUA KUN VAUVA NUKKUU.
2) En tahdo nukkua kun vauva nukkuu
Joskus muinoin, toisessa todellisuudessa, minulla oli elämä. Join valkkaria kanaalin varrella, juoruilin vanhoista duunikavereista, kävin yökerhoissa, söin ostereita, matkustin. Nykyään imetän, makaan sohvalla, siivoan, imetän, teen vaunulenkkejä, olen Instagramissa, imetän, katon Kardashianeita ja torkun. Joskus kun tähtien asento on kohdillaan, ahmin paniikissa ruokaa poikaystäväni kanssa veitsellä ja haarukalla – vauvan nukkuessa – ja me puhutaan vauvasta.
Joten KUN VAUVA VIIMEIN NUKKUU, MINÄ EN TODELLAKAAN HALUA NUKKUA. Haluan tehdä jotakin muuta, jotakin omaa. Jotakin joka piristää eri tavalla kuin nukkuminen.
3) En pysty nukkua kun vauva nukkuu
Kun makaan unettomuuden kourissa sängyssä kello 4.12 aamuyöllä vauvani vedellessä sikeitä vieressäni, päässäni takoo riivatun mantran lailla NUKU KUN VAUVA NUKKUU. Kaikkien kyseisen neuvon koskaan minulle antaneiden vääristyneet kasvot leijuvat virnistäen ilmassa ylläni noita sanoja toistellen, nauraen sellaista kauhuleffoista tuttua noitamaista naurua. Mutta minä en saa unta. How freaking messed up is that!
Niin, ja päikkärit vauvan nukkuessa? Ehkä pelottavin, riipivin kokemus ikinä. Ensin et uskalla edes toivoa, että vauva nukahtaisi pitkille unille. Sitten jossain parinkymmenen minsan kohdalla oot silleen että hei, ehkä tää on nyt tässä, ehkä nää onkin kunnolliset päiväunet ja hän nukkuu vähintään pari tuntia. Uskaltaudut panna itsekin riutuneen kehosi maate. Kuuluu ähähdys. Avaat silmät ja tarkistat tilanteen. Vauva nukkuu yhä. Kuuluu inahdus. Avaat silmät ja tarkistat tilanteen. Vauva nukkuu yhä. Kuuluu vaikerointi. Avaat silmät ja tarkistat tilanteen. Vauva nukkuu yhä. Uni ja raukeus valtaa kehosi, annat periksi, annat päiväunen pehmeiden siipien koskettaa. Katsot vielä kertaalleen vauvaa liisteristen luomiesi läpi tarkistaaksesi, että hän nukkuu yhä. Kohtaat kaksi lautasen kokoista silmää ja levänneen hymyn. NYT LEIKITÄÄN.
–
P.S. Oon 87% varma, että vauvavuoden jälkeen olen autuaasti unohtanut kaiken ylläolevan ja koen pakonomaista tarvetta neuvoa raskaana olevia ja vastikään vauvan saaneita ystäviäni, kysymättä, sanoilla NUKU KUN VAUVA NUKKUU. Pyydän anteeksi jo valmiiksi. Pistetään unohdus väsymyksen piikkiin. Ehkä mun tosiaan pitäisi nukkua kun vauva nukkuu…
—