Kiireetöntä ja ihanaa (ja vähän ärsyttävää)
Kävin äsken tunnin rennolla kävelyllä läheisellä hautausmaalla. Sen saman frendin seurassa, jonka kanssa vietettiin aiemmin tällä viikolla spontaani punkkuilta. Ehdin himaan just ennen sadetta. Koti on hiljainen ja lämmin, sunnuntaifiilis parhaimmillaan. Auringon valo katoaa tässä samalla kun kirjotan, paksut sadepilvet ilmestyi jostain yhtäkkiä ja pisarat naputtelee ikkunaan. Keitin teeveden ja toin läppärin paikalleen ruokailuhuoneen pöydälle, sytytin muutaman kynttilän.
Kaikki on kiireetöntä ja ihanaa.
Hygge. Suomessakin sana tuntuu olevan pinnalla tällä hetkellä. Ei kai hyggellä oikeesti oo niinkään tekemistä syksyn, kynttilöiden, punaviinin tai edes lampaantaljojen kanssa (joskin sitä näiden yhteydessä usein esiintyy). Se on ennemminkin kiva, pörröinen tunne mahassa. Se kun pysähtyy tajuamaan, miten mukava hetki just nyt on. Enemmän nauttimista, vähemmän negistelyä.
Vähän samanlainen olo, kun mulla nyt. Vaikkakin konseptista vauhkotaan jo niin paljon, että se on alkanut ärsyttää mua.
Mikä mua toisaalta ei ärsytä yhtään:
Glitterkävyt, pörröhuovat ja kynttilät.
Kodin muuttaminen viidakoksi ja riippuvat kasvit. Ei edes kasvien kastelu.
Tee. Mutta se ärsyttää, kun teehen laittaa vahingossa liikaa hunajaa. Tai kun se inkivääritee on taas loppu.
Viikonlopun aikana jyrsimäni drømmekage, unelmakakku, tän hetken suosikkiherkkuni (joka odotti ruokapöydän piiloon jäävässä kulmassa talouspaperin päällä, kun räpsin näitä kuvia).
Erakoituminen ja hiljaisuus.
Läppäri.
Pimeys. Sade on kylläkin alkanut ärsyttää.
Toivottavasti teillä on ollut ihana viikonloppu <3
—
Not gonna lie, it’s damn cozy in our home these days.
—
FOLLOW NØRREBRO SUMMERS HERE: