22.2.2017 marjapilami

Minikaktuksia ja marmoria

Meidän himassa ei nykyään tapahdu suurempia mullistuksia, joten sisustusjuttuja on melko niukanlaisesti tarjolla. Väläytin jälleen viikko sitten F:lle ikuista keittiöremppa-aihetta, mutta ei kuulemma natsaa ennen syksyä. Katotaan miten käy. Kun mulla ois niin monta ideaa rivissä ja keittiöaiheinen Pinterest-kokoelma venailemassa – käytännössä siis koko remontti on jo tehty.

Sisustuksellinen kuiva kausi lienee ainakin merkki siitä, että oon saanut pahimman muuton jälkeisen ostovillityksen kuriin. Ehkä se meinaa sitäkin, että koti alkaa tuntua valmiilta. Ja se on mukava juttu. (Kunhan tosiaan ei edelleenkään katso eteiskäytävää tai sen toiselle puolelle. Siellä on yhä valloillaan pimeyden voimat.)

Onneksi on keksitty pikkuhärpäkkeiden sijoittaminen uusiin mestoihin, jottei tässä nyt vallan pääse tylsistymään. Kevätfiiliksen laukaisemassa järjestelypuuskassa osa 17 pienet kaktukset ruukkuineen päätyivät Iittalan tuikkukippohin töröttämään. Kaksi olkkariin ja yksi ruokailuhuoneeseen. Tai no ei toi yksi taida olla kaktus, mutta same same.

Päätin elää reunalla ja sommittelin olohuoneen miniasetelman valkoisen marmorilevyn päälle, valkoiselle marmoripöydälle.

Yksi perheenjäsen syksyllä kommentoi kuvia asunnostamme nähtyään, että ”eihän tuolla oo yhtään mitään suomalaista”. Juoksin paniikissa, syyllisyyden runtelemana, isänmaansa tyystin hylänneenä petturina, lähiostarille hakemaan edes vähän Iittalaa ensihätään.

Nyt kevään alkaessa (kevät, mehän sovittiin) mun kiinnostus kaikkeen kynttilöihin liittyvään on dramaattisesti tippunut, mutta en mä näitä millään viitsisi kaapin perällekään pakata. Hyvä siis, että tuikkukipoille löytyi järkevää tekemistä vielä ainakin joksikin aikaa.

P.S. Toivottavasti kaktusmuoti ei hälvene koskaan.