Mut on tehty lekotteluun ja kesäpäiviin
Kyllä se vaan on niin, että loma on parasta aikaa. Ainakin mulle. Mut on näes tehty lekotteluun ja kesäpäiviin. Aina kun loma loppuu, mut valtaa haikeus ja melankolisuus. Siinä se taas oli, niin kauan odotettu, niin ohimenevä, niin kallisarvoinen. Taianomaiset viikot, joita ei saa enää takaisin. Olisi kiva olla niitä ihmisiä, joiden mielestä arkeen on mukava palata loman jälkeen. Mutten oo, hyi. Just vasta päässyt nauttimisen ja hunningolla olemisen, vapauden makuun ja siellä se yhteiskunta jo kolkuttelee. Tahtoo omansa takaisin.
Kyllä se onneksi siitä, aina mä kuitenkin oon sopeutunut takaisin tavalliseen elämään. Paitsi viime kesänä, silloin teki tosi tiukkaa, mutta tilanne olikin täysin eri. Niiiiin eri.
Kerroinkin jo aiemmin, mutta tän loman kenties huikein juttu oli lukemisinnon löytyminen vuosien tauon jälkeen. Kolme kirjaa kuulkaas, aloitin jo neljättä. Lukuisia tunteja nenä kiinni kirjassa, lähes välimerelliset ruoka-ajat kun en meinannut malttaa laskea tarinoita käsistäni ennen kuin joko oma vatsa tai poikkis mankui jo ihan tosissaan. Sohvan nurkassa, lukulampun valossa, niin irti kaikesta, niin rauhallinen, niin onnellinen, niin omassa – vuosiksi unohtuneessa – elementissäni. Kauas on tosiaan tultu viime kesästä, kun edes kahden viikon Mallorcalla makailu ei kunnolla rauhoittanut hakkaavaa sydäntäni ja raastuneita hermojani, huonoa tunnetta vatsan pohjassa.
Kun tultiin keskiviikkona reissusta takaisin himaan, kalenteri täyttyi saman tien menoista seuraavalle viikolle. Mua oltiin kaivattu. Täällä uudessa kotikaupungissa, uusien ihmisten elämissä, mun puuttuminen oli huomattu.
Ja kesähän ei oo ohi läheskään, vaikka siltä se vähän tuntuu. Kaikkea kivaa on vielä luvassa, yksi lyhyt reissu elokuussa ja viikko syyskuussa. Ei hätä oo tämän näköinen.
Se mua jälkiviisaana vähän harmittaa, etten käynyt lomalla Helsingissä. Pihiys kai iski, se kun olin siellä viimeksi toukokuussa enkä näin pian edellisen reissun jälkeen raaskinut syytää massia Stadin hotelliöihin ja lentoihin. Ois varmaan pitänyt, tässä ois ollut hyvin aikaa. Näissä on aina se juju, että pitää osata käyttää aika parhaalla mahdollisella tavalla, niin harvinaista herkkua kesäloma on. Eikä aina etukäteen tiedä, mikä olisi kaikkein paras yhtälö.
En sanoisi, että oon valmis palaamaan todellisuuteen, mutten varsinaisesti epävalmiskaan. Ja se on kai ihan OK tilanne. Katsotaan, mitä tästä tulee.
Kuvat meidän reissusta, jonka aikana yllättäen halusin pukeutua kaikkeen värikkääseen. En niin mihinkään mustaan tai harmaaseen. Mekko Mangosta.
LUE MYÖS NÄMÄ:
Päivän asu: Kesäpäivä Kööpenhaminassa
—
Time to say bye to vacation. I’m ready-ish.
—
FOLLOW: Facebook – Bloglovin’ – Snapchat & Instagram @marjapilami