Viiden kilsan päässä

 

Viisi kilometriä. Niin pitkälle me edellisestä majapaikasta päästiin, kun löytyi seuraava aivan kuin meitä varten tehty. Miksi sitä yhtään kauemmas lähtisi vaeltelemaan, kun just täällä on niin hyvä. Moneksiko yöksi, kysyi respan täti kun me siltä huonetta tiedusteltiin. Ei me olla varmoja, yhdeksi kai. Se ymmärsi matkamme luonteen ja pyysi ilmoittelemaan huomenissa, jos ei viitsitäkään poistua.

F:n tuossa nukkuessa päikkäreitä mun vierellä, molempien mahat täynnä pastaa ja mozzerellaa, mietin miksi ihmeessä en oo ravannut Italiassa suunnilleen jokaisena kesänä. Vieläpä tälleen syyskuussa, kun taivas näyttää superkauniilta ja lähes kaikissa guesthouseissa on puolen tunnin varoituksella huone saatavilla.

Pilvet ympäröi meitä joka puolelta, mutta jotenkin just tää meidän toscanalainen keitaamme paistattelee auringossa. Päästiin vihdoin piehtaroimaan altaallakin parisen tuntia, ja silittelemään pörröisen kissan mahaa (lomaklassikko!). Kun matkakumppani tuosta heräilee päiväuniltaan, taidetaan lähteä pienelle vaellukselle kohti läheistä kaupunkia. Oispa elämä suunnilleen aina tätä.

Ihanaa viikkoa!

P.S. Oon nyt tosi huono vastailemaan kommentteihin, koska oon ihan lomapäissäni. Luen kuitenkin jokaisen sydämenmuotoisena ja vastaan kun sopiva hetki koittaa <3

 

 

—

Vacation bliss.

—

FOLLOW: Facebook – Bloglovin’ – Snapchat & Instagram @marjapilami