Haaliminen, saturaatio ja muut Tanska-ystävyyksien vaiheet

Aihe, joka tuntuu kiinnostavan teitä kovasti (ja niin se kiinnostaa mua itseäkin!) on meikäläisen ystävyydet ja niiden solmiminen täällä Tanskassa. Välillä on ollut hankala niputtaa kyseistä prosessia helposti hahmotettavaan pakettiin ja toisaalta, ystävyyksiä on myös päättynyt eli aina en itekään oo ollut varma missä mennään. Jos jotain oon oppinut niin sen, että vain aika näyttää mitkä viritelmät ovat tulleet jäädäkseen ja mitkä kuihtuu pois hiljalleen tai vähän kovemmalla paukkeella. Oon kokenut kaveruuksia laidasta laitaan, juttuja joista ei vaan tullut mitään, suoranaista teinidraamaa ja aitoa ystävyyttä.

Nyt kaksi vuotta ja neljä kuukautta Köpikseen muuttoni jälkeen frendihommat alkaa olla hyvin hanskassa. Muutama superhyvä Stadin ystävyys ei tietenkään oo muuttunut miksikään, mutta huomaan yhä useammin laittavani kutkuttavilla hetkillä viestiä täkäläisille frendeilleni, enkä enää Helsinkiin. Sikäli surullista – toisaalta just niin sen kai täytyykin mennä. Mun elämä on pysyvästi täällä, eli niin pitää olla ystävienkin.

Nykyään on helppo bongata eri vaiheet, joiden kautta tähän tilanteeseen oon päätynyt. Ne ovat:

1. Haaliminen

Mun haalimisvaihe oli vauhdikkaimmillaan ekat Köpis-kuukaudet. Tapasin muikkeleita kaiken maailman verkostojen, somen, silloisen työpaikan, poikaystävän kavereiden ja ties minkä avustuksella. Järkkäsin muun muassa yhden Facebook-ryhmän kautta afterworkit, joista tuli ihan hillitön suksee ja meidän ekassa tapaamisessa istui lopulta 25 mimmiä valkkarit kädessään (en selkeesti ollut ainut uusia kavereita kaipaava). Noista haalimiskuukausista jäi käteen useita frendejä, joista osan kanssa treffailtiin aina tietyllä porukalla, kun taas osan kanssa bondasin syvemmin.

Samaisina kuukausina elämääni lipui epämääräisiä reittejä myös muuan Susa ja Maria, jotka nykyään on mun parhaita ystäviä. Susan ja Marian kohdalla yhteistä oli se, että hengasin kummankin kanssa aina kahdestaan, eli jo alusta asti oli selvää että me rakennetaan sellaista perinteistä mimmien välistä luottoystävyyttä eikä mitään viininlipittämisjuorurinkiä (vaikkakin me ollaan kyllä paljon viiniäkin lipitetty, ja juoruttu…).

2. Saturaatio

Aikani kun olin hamstrannut kaiffareita, aloin a) vähän kyllästyä koko hommaan ja b) huomaamaan ettei mulla oo tarpeeksi aikaa niille frendeille, joiden kanssa oli jo orastava viritelmä käynnissä. Pistin siis lapun luukulle, enkä enää etsinyt uusia kavereita. (Tää kuulostaa ihan psykolta, ihan kuin olisin vihanneskaupoilla tai jotain.)

Tää oli sitä ihmeellistä aikaa, kun kävin kaiken maailman oudoissa häppeningeissä ja hengailin porukoissa jonkalaisissa en aiemmin oo hengannut. Yhtenä viikonloppuna kalenterissa oli kissan syntymäpäivät (ne kylläkin peruttiin, sillä päivänsankari sairastui), toisena vegaaninen ruokakerho (se ilta me pilattiin yhden kaverin kanssa koska juotiin vahingossa ittemme aivan liian känniin, sillä ilmeisesti keveä vegaaniruoka ei tarpeeksi suojannut meidän vatsalaukkuja alkoholilta) ja kolmantena shoppailudeitti isolla porukalla (ei ehkä oo mitään hirveempää kuin shoppailla isolla porukalla, venata kun viisi tyyppiä sovittaa vaatteita ja ite ei löydä mitään).

Näihin hämmentäviin aikoihin toi ihanaa kodikkuttaa ne illat Susan kanssa, kun juotiin skumppaa Nørrebrossa ja puhuttiin kuin ikivanhat ystävät.

 

 

3. Jyvät akanoista

Hiljakseen uudet kaveruudet alkoivat löytää omat lokeronsa: osa ystävyyksistä syveni, osa paljastui viininlipittämisjuoruringeiksi, joidenkin tyyppien kanssa tapaamiset harvenivat ja lopulta loppuivat kokonaan sekä koin myös sen erään teiniepisodin, jollaista elämässäni ei oo näkynyt yläasteen jälkeen. Kaikki kuitenkin soljui omalla painollaan, eikä pahan onnen vegaanidinnerin ja yhden ilkimyken lisäksi paljoa dramatiikkaa näkynyt.

Jossain viime kesän tienoilla alkoi ekaa kertaa tuntua siltä, että tiedän tasan tarkkaan ketkä tyypit kuuluvat mun elämään ja kenen kanssa on parempi ajautua suosiolla eri teille. Tuossa vaiheessa mulla oli jo pari, kolme luottoystävää, useita frendejä, superihanat työkaverit ja muutama pariskunta kenen kanssa on porukalla hauska hengata.

4. Uusi tuleminen

Kun aloin päästä kaikesta möhnästä eroon ja pystyin suuntaamaan aikani ja energiani sinne minne se kuuluu, huomasin että kappas – mullahan ois tässä taas rahkeita vielä parille kaiffarille lisää. Just niihin aikoihin elämääni tallustikin uusia siistejä ihmisiä, ja toisaalta aloin lähentyä parin pidempiaikaisen tuttavuuden kanssa. Tavallaan tuntui siltä että olin yhtäkkiä uudessa haalimisvaiheessa, mutta tahti oli edeltäjäänsä rauhallisempi eikä ketään enää tarttenut etsimällä etsiä.

Kuinka ollakaan, sain pari ystävää lisää.

5. Yhdistäminen

Kesän ja syksyn aikana oon havahtunut siihen, että mulla on täällä jo tosi paljon sairaan makeita, hauskoja, karismaattisia, fiksuja ja kiinnostavia kavereita, mutta niistä juuri kukaan ei tunne toisiaan. (Mulla on aina ollut taipumusta läheisiin, kahdenkeskisiin, maailmaaparantaviin ystävyyksiin porukkahommeleiden sijaan.) Jossain vaiheessa meikäläisen kalenteri alkoi taas natisemaan liitoksissaan kaikkien deittien johdosta, ja lisäksi musta tuntui että on sääli jos nää naiset eivät tutustu toisiinsa.

Ja sitä mä oon tässä viimeiset kuukaudet puuhastellut: kehitellyt kaiken maailman hengajaisia ja viini-iltoja, ja tuonut uusia kamuja yhteen. Kaikkia niitä settejä on seurannut jonkun osallisen vodatus siitä, miten ihania mun frendit on – ja silloin mun sydän aina pakahtuu.

Nyt voisin sanoa, että oon taas saturaatiopisteessä – joskaan en tietty sulkisi silmiäni mikäli tapaisin jonkun superhauskan tai kiinnostavan tyypin, kenen kanssa vaan kolahtaa. Aina kun tuntuu että oon ihan luuseri kun en vieläkään osaa tanskaa, yritän muistuttaa itseäni kaikesta tuosta yllä olevasta ja siitä, että sentään jonkin eteen oon tehnyt hemmetisti töitä ja päässyt pirun pitkälle. Ja mun mielestä pehmeän pörröinen ystäväporukka on paljon tärkeämpi integraation – ja onnellisuuden – kannalta, kuin paikallinen kielitaito.

Sitä paitsi osaan nykyään sanoa tanskaksi lihapulla, eli kyllä sekin vielä tästä.

—

Muistathan seurailla joko Facebookin, Bloglovinin tai Instagramin kautta <3