Keväästä kevääseen
Suunnittelin kirjoittavani jostain ihan muusta tänään, mutta kun kevät velloi niin vahvana teemana mielessä, muistin kirjoittaneeni siitä näihin aikoihin myös viime vuonna. Kaivoin tuon vuoden takaisen erittäin varhaiskevään postauksen esiin ja kappas: viime vuonna aloitin keväästä meuhkaamisen nähtävästi jo helmikuun toisena päivänä, lähes kuukautta aiemmin. Voisi siis suorastaan sanoa, että oon missannut tästä keväästä jo monta viikkoa – help!
Tulevasta viikosta on tulossa täälläkin kai talven – krhm, siis varhaiskevään – kylmin, eli sikäli vähän hassu ajoitus kevään käynnistykselle, mutta julistan sen silti nyt alkaneeksi. En koskaan tehnyt mitään ”vuosi 2017 pähkinänkuoressa” -tyyppistä postausta (joka käsittääkseni on joka bloggarille lähes pakollinen!), joten peilaanpa tätä kevättä vuoden takaisen postauksen lausahduksiin.
Kevät muistuttaa nykyään ihan vaan siitä, miten nopeesti aika loppujen lopuksi kuluu ja miten hyvin asiat tänään on.
No äläpä! On aivan ihanaa, että kevät on taas täällä, mutta jotenkin pelottavaa että se on taas täällä. Tärkeintä kuitenkin että asiat on hyvin, tänäänkin.
Kyllä meillä edelleen näyttää lähinnä hipahtavalta, vähän sekopäiseltä kasvihuoneelta, mutta hillitymmältä sellaiselta.
No tämän suhteen mikään ei oo muuttunut. Kehitystä kuitenkin on tapahtunut, kiva että täällä riittää puuhailtavaa.
Tässä postauksessa on lisää kuvia siltä päivältä, kun kotiviidakkoni koki viimeisimmän uudelleenjärjestelyn. Kasvit <3 Kevät tarkoittaa sitä, että pääsee taas haalimaan niitä lisää!
Hurja ajatus muuten, että parin hassun kuukauden päästä juhlitaan tän asunnon vuosipäivää. Ja argh, niin moni jo silloin suunniteltu kotijuttu roikkuu edelleen to do -listalla.
No ARGH, kohta juhlitaan tän asunnon 2-vuotispäivää ja ne samat jutut roikkuu edelleen sillä perkuleen to do -listalla. Oon jo melkein valmis vannomaan, että jos me täältä vaikkapa noin kolmen vuoden kuluttua muutetaan muualle (kuten alunperin suunniteltiin), niin mikään ei oo edistynyt vielä silloinkaan. Saapahan seuraavat asukit pistää kaiken romuksi ja suunnitella unelmiensa keittiön ja kylppärin, ne onnekkaat tulevaisuuden baastördsit.
Enemmän hetkessä elämistä ja vähemmän stressiä.
Hassu lukea, että tää oli mun toivelistalla jo vuosi sitten, mutten sitten kuitenkaan tehnyt asialle mitään. Kai mä jotenkin oletin, että ongelman tiedostaminen riittää ja sitten se itsestään pikkuhiljaa ratkeaa. Pitkän, töyssyisen mahalaskun jälkeen oon vihdoin ottanut homman tosissani ja tunnen olevani oikealla tiellä. Toivotaan, etten vuoden kuluttua joudu taas kirjoittamaan näitä samoja sanoja…
Voikohan muuten jo vaihtaa punkun roseehen?
Niin, joko voi?
Oon ihan älyttömän innoissani siitä ajatuksesta, että kohta pääsee taas istuskelemaan Köpiksen ihanilla kadunvarsilla, söpöillä terasseilla, hailakan vaaleanpunainen lempijuoma kädessäni. Rosékausi on kyllä maailman paras vuodenaika!
—
Muistathan seurailla joko Facebookin, Bloglovinin tai Instagramin kautta