2 kuukautta ja 13 päivää

 

Kahden kuukauden ja kolmentoista päivän kuluttua me muutetaan. En tiedä vielä minne ja miten pitkäksi aikaa, mutta muutetaan silti. Jep, kuten varmaan suuri osa teistä Instan kautta jo bongasikin: meidän kämppä myytiin äkillisellä rytinällä ja nyt on muuttopäiväkin tiedossa. Tuntuu yhtäkkiä siltä, ettei me ehditty asua tässä asunnossa tyyliin silmänräpäystäkään. Mikä ei tietenkään voi pitää paikkaansa, koska keväällä tulisi kolme vuotta nørrebrolaisena täyteen. Kolme vuotta, minne hittoon ne katosi?!

Sen päivän iltana, kun kaupat lyötiin lopullisesti lukkoon, me kokattiin pikainen pastadinneri ja korkattiin jääkaapissa lojunut shampanja. Hetken aikaa mä siinä hangottelin vastaan, shamppista, tiistaina, ei kai nyt sentääns. Mun ylipuhumisessa ei montaa sekuntia vierähtänyt – jos nyt ei oo shampanjan aika niin milloin muka sitten? No niinpä, ei ikinä.

Oltiin vähän hysteerisessä ja levottomassa tilassa, kuunneltiin mahtipontista musaa ja tanssittiin ympäri olkkaria. Ei silleen leffoista tutulla sielukkaalla tavalla toisiimme nojautuen, vaan silleen että kummallakin oli oma sekopäinen performanssi meneillään ja yritettiin olla pahemmin potkimatta toista. Taisin henkilökohtaisesti myös laulaa vähän oopperaa ja todellakin otin balettiaskeleita. Tää syksy on mennyt erittäin vähällä alkoholilla ja sitäkin vähemmillä asuntokaupoilla, eli ei kai ihme että hommat niin kutsutusti eskaloitui. Nyt on senkin puolesta hyvä että muutetaan, koska ei me tähänkään voida jäädä kun vastapäisen talon asukkaat todistivat tuon episodin.

Jossain vaiheessa pullo tyhjeni, meille tuli turhaa känää jostain ihmeellisestä ja mentiin nukkumaan.

Nyt ajatukseen on alkanut hiljalleen tottua. Me muutetaan, yksi ajanjakso tuli tiensä päähän nopeammin kuin mitä me alunperin suunniteltiin. Jotenkin, salakavalasti me päädyttiin tästä viattomasta ajatusleikistä nykyiseen tilanteeseen reilussa puolessa vuodessa. Ei meidän pitänyt muuttaa kun 2021 vasta. Damn. Mutta joo siis alkanut tottua, sitähän mun piti sanoa.

Yritän olla liikaa miettimättä tulevaa ja stressaamatta turhasta, mutta kyllä tässä väkisinkin vähän mietityttää. Keksitäänkö me joku väliaikaisratkaisu pariksi kuukaudeksi ja pidetään sormet ristissä, että ennen kesää löytyy uusi koti? Pistetäänkö koko talohomma vähäksi aikaa jäihin ja vuokrataan ihana keskusta-asunto vaikka vuodeksi? Vai… saisinkohan mä vielä ylipuhuttua F:n tekemään tarjousta mun unelmatalosta, jonka se jo kertaalleen diskasi? Ja ennen kaikkea:

MITÄ MUN BLOGIN NIMELLE TAPAHTUU? AUTTAKAA!!? SOS.

—

Muistathan seurailla joko Facebookin, Bloglovinin tai Instagramin kautta